Niittykukat villinä

Kuten olen jo aiemmin todennut, on täällä ollut ihan kummallinen kesä. Suomalaisittain oikein hyvä, mutta italialaisille tämä reilusti alle kolmenkympin (eli suomalaisella hellerajalla keikkuva) säätila on ollut kauhistus. Vettä on satanut enemmän kuin 90 vuoteen - normaalisti Toscanassa sataa heinäkuussa noin kolmena päivänä, kun tänä vuonna satoi kahtenatoista. Keskiarvot kertovat, että yhtä paljon sataa yleensä vuoden sateisimpana kuukautena, marraskuussa. Lämpötilat taas ovat lähellä vuosien 1971-2000 keskiarvoja, mutta kylmältähän ne tuntuvat, kun viimeiset 15 vuotta on toteuteltu neljäänkymppiin kohonneisiin, Afrikasta tulleisiin lämpöaaltoihin.

Tavallaan sitä luulisi, että kosteus tekisi luonnolle hyvää, mutta valitettavasti täkäläinen kasvisto on tottunut kuivempaan menoon. Vehnä- ja oliivisato näyttää heikolta, kärsineet ovat myös viiniköynnökset. Sen sijaan maissia ja auringonkukkaa sää on suosinut. Selvää on, että myös maan tärkeimpiin kuuluva elinkeino, turismi, on vaikeuksissa. Piloille meni paikallinen juhannuskin, Ferragosto, jolloin on tapana kansoittaa rannat ja nauttia ihanasta kesäpäivästä. Pilvinen, tuulinen ja sadekuurojakin sisältänyt sää sai sentään aurinkovarjoyrittäjät pilailemaan - rannalla nähtiin joulupukki ja lahjojakin jaettiin. Ei sen ihan näin pitänyt mennä...

Vähän niinkuin Suomessa olis ollut siis, tänä kesänä. Siltä myös näytti tänä aamuna lähipuistossa aamulenkillä, kun spanieli niittykukkien seassa kirmaili. Kivan kukkakimpun sieltä kedolta sai tehtyä, kun vaan jaksoi kahlata polviin asti ulottuvassa heinikossa.

Lintukoira niityllä 2014

Puistomäärärahat on vissiin suunniteltu niin, että kerran kesässä tarvii nurmikko niittää, joten saapa nähdä miten pian tuo vallaton kukkaketo häviää. Vertailun vuoksi sama puisto kahden kesän takaa päivämäärällä 14.8.:

Sama koira, sama "niitty" 2012

Minkäs teet, näillä mennään. Toivotaan, että syyskuu on hieman tavanomaista lämpimämpi, kuten povataan. Että saisivat italialaiset kompensaationsa, rassukat.