Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Ei muuten oltu sattumalta Gardajärven suunnalla kun sikäläiseen huvipuistoon suunnattiin. Kesäloman kohokohta oli nimittäin viikon purjehdusreissu vuokraamallamme 33-jalkaisella. Gardalle päädyimme leppeitten tuulien, upeiden maisemien ja sopivan veneen vuoksi, emmekä joutuneet pettymään.

On sitä rumempiakin paikkoja nähty.
Malcesinen keskustan maamerkki, Scaligeron linna hallitsee maisemaa.

Ei korkkareita, kiitos. Keskustan mukulakivikadut
ovat kyllä kauniita, kuten pikkukujatkin.

Kotisatamamme oli Malcesinen kylässä, jonne Suomestakin on tehty seuramatkoja jo vuosia. Suunnittelimme kiertävämme viikon aikana muutaman muunkin kohteen, mutta oikuttelevien kelien vuoksi päädyimme lopulta tekemään rentoja 4-5 tunnin päiväpurjehduksia palaten illoiksi kotilaituriin. Ja hyvä näinkin, viikossa ei todellakaan ehtinyt kotikulmiin kyllästyä, päinvastoin. Jäi Malcesinessakin näkemättä vielä vaikka mitä, eikä sekään ole pöllömpää, että kartoittamattomia kohteita on tiedossa vielä tulevillekin Garda-keikoille. Luulen, että niitä tulee vielä lukuisia...

Venevuokraamon meille antama "merikartta".
Tällä mentiin.

Purjehtijan kannalta Garda on helppo. Väylänä on yleensä koko järvi (keskisyvyys 136 m) ja pohjoisosan tuulet lähes kellontarkkoja: aamupäivisin puhaltaa Peler pohjoisesta etelään ja iltapäivällä Ora etelästä pohjoiseen. Vaikka pohjoisosat ovat purjelautailijoiden suosiossa ja jolliakin järvellä riittää, samoin risteilyliikennettä, ei liikenteen määrä pääse ahdistamaan. Niin oli helppoa, että lapset ottivat ison vastuun sekä purjeista että ruorista. Ja hyvin meni.

Leppoisissa tuulissa

Kapun juomatauko

Gasti ehti välillä huiliakin

Lapset ovat nykyisin muutenkin mitä mainiointa purjehdusseuraa. Paitsi, että ne osaavat, ne myös haluavat purjehtia. Poissa ovat ne ajat, kun taaperoita piti koko ajan komentaa tieltä pois (eli kohta meikäläinen on se ylimääräinen tumpelo). Joka tapauksessa kolmen vuoden purjehdustauko on aivan liian pitkä, totesimme yhteen ääneen, sillä tämä perhe on onnellisimmillaan veneessä. Tiiviisti yhdessä, sähköttä, hieman alkeellisissa oloissa*.

Myös koira pärjäsi mainiosti, mitä nyt välillä uikutuksellaan meinasi hermostuttaa (kun ei aina päässyt "auttamaan" hommissa). Veneeseen ja pois se hyppäsi sulavasti, sisätiloihin nostettaessa tuli useampaan otteeseen mieleen, että onneksi ei päädytty siihen labradoriin, mitä aikoinaan mietittiin. Tommoinen 14-kiloinen spanieli on kuitenkin aika helppo liikuteltava.

Veneilyn kohokohtiin kuului Pinskulla veneen perästä uimaan hyppiminen, keskellä järveä. Myös spanieli molskaisi menemään kuin ei mitään, Patun piti hieman varmistella, etteivät ankeriaat vaan kävisi kimppuun. Vähän ajan päästä se sitten narrasi kaloja virvelillään, hymyssä suin.

Tutkimusretkelle lähdössä

Uimassa käytiin myös rantauduttuamme. Gardan vesi on uskomattoman kirkasta ja rannat puhtaat mutta kiviset, joten herkkäjalkaisille ovat uimakengät tarpeen. Tai räpylät, jotka sopivatkin hyvin yhteen snorkkeleiden kanssa. Niitäkin käytettiin. Välillä uitiin ponttoonille hyppimään tai sukelleltiin hoitoaineet pois hiuksista.

Iltaisin kokattiin gourmeeta veneessä tai käytiin Malcesinessa syömässä - suosikiksi nousi Mignon, josta sai pizzaa ananaksella (harvinaista herkkua täälläpäin). Matkalla pysähdyttiin jälkkärijätskille, kikkailtiin kivirannalla tai ihmeteltiin vesilintujen touhuja. Lähistöllä päivystäneen sorsaperheen poikaset saivat leivänmurujen ohella nimet.

Parina aamuna satoi, joten voitiin hyvällä omallatunnolla kääntää kylkeä. Iltaisin luettiin kirjoja, pelattiin korttia ja käytettiin hetki iPadia. Sitten nukuttiin hyvin keula- ja peräkajuutassa.

Leipää heittämässä.

Semmoista se on, meidän onnemme. Hyvä loma oli, ja viikko ihan riittävä pituus tällä kertaa. Mutta mitä tehdä lomaa seuranneelle venekuumeelle...?!

* Mitä vielä, veneessä oli jopa suihku. Ja kaasuhella uunilla. Cava-vanhuksemme jäi kyllä kakkoseksi.