Mitäs mä sitten olen puuhaillut, kuus viikkoa ilman lapsia ja kaksi ilman miestäkin, luulisi että vapaa-aikaa on ollut liikaakin? No, ihanaa Kreikan-viikonloppua lukuunottamatta olen tunnollisesti opiskellut, loppua kohti kiihtyvällä tahdilla. Viimeisen viikon työtunteja en viitsi edes laskea, hullunpyöreitä päiviä olen paiskinut. Mutta loistohomma tässä yksinäisyydessä (spanielin noin tunnin välein tapahtuvia invaasioita lukuun ottamatta) on, että flow on todellakin ollut kohdillaan. Olinkin jo unohtanut, millaista on uppoutua tekemisiinsä tasan niin pitkäksi aikaa, kun virtaa ja hyvää fiilistä riittää. Ihan mahtava tunne! Tosin meikäläisen kohdalla vaarana on, että mitään muuta ei sitten pian tehtäiskään.
No, pian ei ole enää vaarana sekään. Merimies ja kumppanit saapuvat Pisaan aika tarkkaan seiskan pintaan, ja sitten se hurlumhei taas alkaakin. Ihanaa! Eka lomaviikko vietetään samalla koneella saapuvan ystäväperheen kanssa, sitten varmaan treffaillaan paikallisia kavereita, kuun puolivälissä vietetään kesän ainoa koko perheen yhteinen lomaviikko, ja sittenhän sitä jo pitääkin alkaa valmistautua kouluun ja arkeen. Ihan jees. Eikun TOSI jees!
Palatakseni vielä kappaleen verran menneeseen pariin viikkoon: tylsää saatikka yksinäistä ei ollut. Ohjelmoin aikatauluun kaikenlaista todo-tekemistä, kuten spanielin eläinlääkäriä ja kylpyläreissua, italian tuntia ja kaveritapaamista. Juoksulenkilläkin kävin, ehkä kahdesti. En lopettanut viinin juontia, ja söin lähinnä salaatteja. Gluteeniton pasta oli positiivinen yllätys. Kokkasin myös tofua, ihan vaan siksi ettei ollut ennakkoluuloisia perheenjäseniä ympärillä. Hyvää oli. Yhtään kirjaa en ole lukenut, mutta kymmenittäin tieteellisiä artikkeleita ja yhden Me Naiset iPadilta kyllä. Sekä päivittäisen Hesarin. Menin aivan liian myöhään nukkumaan, spanieli herätti uskollisesti seitsemältä. Kolme koiralenkkiä päivässä piti mukavasti kiinni rytmissä. Itsekseni puhuin niin paljon, että asiantuntijat olisivat jo määränneet tutkimuksiin. Italiaksi vähemmän, mutta kelvollisesti.
Nyt on kuitenkin aika kääntää lehteä. Sopivasti kelitkin näyttävät viimein vakiintuvan normaaliin italialaiseen kesämoodiin. Niin usein on männäpäivinä satanut, että jouduin tänään tarttumaan ruohonleikkuriin toistamiseen tämän kaksiviikkoiseni aikana. Lämpötilat ovat kuitenkin olleet koko ajan parinkympin paremmalla puolella, joten nurmikko on ihan villiintynyt (sama ilmiö on nähtävissä kaikissa Pisan puistoissa, mutta onpahan hämmentävän vehreää näin elokuuksi). Tämmöistä ei ole tapahtunut koko täällä olon aikana aiemmin: yleensä leikkaustoimenpiteet on suoritettu alkukesästä ja seuraavan kerran syyskuussa. Välillä on ollut niin kuumaa, että nurtsikin on ollut hissun kissun. Niin aion olla minäkin. Hyvää lomaa mulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti