Katsekontakti

Perjantaina juhlistimme itsenäisyyspäivää illallisen merkeissä merimiehen (suomalaisten) kollegoiden kanssa. Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi - kuinkas ollakaan - italialaisiin. Paikallisten liikennekulttuurissa on nimittäin yksi erityinen piirre, jonka kaikki me olimme panneet merkille. Katsekontakti.

Koska liikennesääntöjä noudatetaan joustavasti, toisin sanoen tilanteen salliessa niitä rikotaan surutta, on parempi varmistaa kanssaliikkujien aikeet katsekontaktilla. Näin toimitaan esimerkiksi liikenneympyrässä tai risteyksessä, jossa vilkaisun avulla voi saada tai antaa tilaa. Myös jalankulkija voi katseen avulla varmistaa autoilijan pysähtymisen esimerkiksi suojatien eteen. Tien ylihän ei todennäköisesti pääse, jos ei vaan reippaasti astu tielle ja siten pakota autoilijoita pysähtymään.

Italiassa myös torvet soivat ja valot vilkkuvat tarpeen niin vaatiessa. Mutta toisin kuin Suomessa, tätä ei tehdä millään pahalla tyyliin "mitä hittoa siinä hidastelet" vaan enemmänkin ennakkotietona toiselle, että "täältä tullaan, huomasithan minut". Liikenne perustuu jatkuvaan tilanteen lukemiseen, ei pilkuntarkkaan noudatettuihin sääntöihin. Sosiaalisia ollaan myös tien päällä, kommunikoidaan miten parhaiten taidetaan ja tilaa annetaan murisematta. Ihan toimiva systeemi, kun siihen tottuu. Toiset ei totu ikinä, mutta merimies on vankasti sitä mieltä, että täkäläinen kulttuuri on pajon ajavalle huomattavasti miellyttävämpi kuin kotimainen. Tiedä häntä, mutta tuon katsekontaktin olen itsekin ottanut käyttööni aktiivisesti.

Harvinaisen hiljainen italialainen tie.
Huomaa olemattomat pientareet. Siitä huolimatta
tie on etenkin pyöräilijöiden suosiossa.

Katsomisesta puheenollen, Patu kävi lauantaina futismatsissa kaverinsa kanssa. Eikä missä tahansa puulaakiottelussa, vaan Serie A:n pelissä Livorno-AC Milan. Harmillisesti Balotelli tasoitti ottelun lukemiin 2-2 kymmenen minuuttia ennen pelin päättymistä, ja siten jäi livornolaiset voitonjuhlat näkemättä. Tosin Patu oli sitä mieltä muutenkin, että olis kannustanut Milania jos ois uskaltanut - kuulemma ei voinut kun ois voinut joutua hakatuksi... tuskinpa lapset kuitenkaan, mutta näin kaveri oli veljineen herraa valistanut :)

Suosikkipelaajaksi nousi Milanin numero 92 eli Stephan El Shaarawy, joka oli kuulemma taitava (ja nappasi keltaisen kortin aika pikaisesti kentälle tulonsa jälkeen). Aika siisti kokemus pienelle futisfanille! Kelpais kyllä muillekin, nimittäin Serie A:n matsi on edelleen meidän Italian todo-listalla. Eikä ole ainoa kohta siinä luettelossa...