Mummokengät

Käytiin tänään kenkäkaupoilla Pinskun kanssa. Ihan vaan koulukenkiä shoppailtiin kevää(mmä)ksi, nyt kun niitä on vielä hyvin tarjolla. Yksi kauppa, vartti, 45 euroa ja popot molemmille lapsille. Aika hyvä.

Suunnittelin, että olisin kirjoittanut jonkin sortin puolivuosittaisen muotikatsauksen, mutta ei vaan rahkeet riitä. En ole neljään kuukauteen käynyt kaupoissa, saati lukenut mitään muotilehtiä tai ylipäänsä pitänyt silmiä auki sillä saralla. Ei sillä, että nyt muutenkaan kovin muotititetoinen olisin.

Yhdeltä huomiolta en kuitenkaan ole voinut välttyä. Mummolenkkarit. Ne tuntuu olevan kuuminta hottia ihan kaikenikäisten - etenkin mun ikäisten - keskuudessa. Lasten koulukavereiden äideillä niitä bongaa päivittäin. Eikä mitä tahansa mummolenkkareita (voi, niitäkin on niin moneen lähtöön), vaan Hoganeita.

Siinä niitä on pinossa ja rivissä, Hoganeita.

Ihmettelen vaan, että mikä näistä italialaisista merkkikengistä tekee sellaset, että niistä voi maksaa reilut kakssataa euroa? Mina ei jummarra. Tollaset paksut hassut pohjat ja kaikki.

Toisaalta, kun tuota nettisaittia katselee, kyllä mä ehkä jotkut hoganit voisin ostaa. Mutta että kakssataa euroa, parhaimmat yli neljäsataa. Hohhoijaa.

Taitaa toi lähikulman Scarpamondo säilyä meidän kenkien hovitoimittajana ainakin toistaiseksi.

Mutta kyllä - Italia on kenkäihmisen taivas. Mä olen ostanut uusia tahtiin kengät/kk. Mikä on mielestäni todella aika vähän. Kengistä yhdetkään ei ole korkeakorkoiset, vaikka aivan mahtavia yksilöitä oiskin tullut vastaan. Sitä se opiskelu, kotona työskentely ja jatkuva kävely teettää. Mutta mummokenkiin en kyllä taivu. (Vielä.)