Puolen vuoden mutteripannuttelun jälkeen päätettiin viimein ostaa oikea kahvikone ja siirtää kotimainen kahvinkeitin sen tieltä varastoon. Pitkään asiaa pähkittyämme, kavereita haastateltuamme ja nettiä tutkittuamme päädyttiin sellaiseen automaattiversioon, joka hoitaa koko homman papujen jauhamisesta alkaen vain nappia painamalla. On se kätevä! Ja tekee erinomaista kahvia. Ei taida olla paluuta entiseen.
 |
| Un cappuccino, per favore. |
Mikä yllättävintä, myös meitsi "en koskaan juo kahvia mustana" on ryhtynyt vetelemään espressoja. Eikä tee tiukkaakaan. Piristää mukavasti. Ymmärrän tätä nykyä hyvin paikallisten kommenttia: "it's a drug, not a drink" eli se on huume, ei juoma. Mikä näkyi hyvin esim. lasten synttärikutsuilla, kun kukaan ei tosiaan yhtä kuppia enempää tuota taikajuomaa nauttinut. Eikä muuten mitään muutakaan juomaa samaan tahtiin kuin mitä Suomessa olis tapana. Ehkä meidän ongelmat johtuukin myös siitä, että me ylipäänsä juodaan seurustelutilanteessa paljon, ihan mitä tahansa**?
Tänään on kyllä taas piristeet paikallaan. Saatiin nimittäin nauttia koko yön kestäneestä ukkosesta. Kävin illalla, juuri nukahtamisen rajamailla, riipimässä sähköjohdot irti seinistä kun jyrinä alkoi lähestyä. Kunnolla heräsin kolmen aikaan, kun ukkonen oli ihan päällä. Ja aamulla, kun lähdin koiran kanssa lenkille, ukkosti edelleen. Vähän tuli rikkonainen yö. Ja koira, se vasta reporankana nyt onkin. Veti muuten aamulenkillä aika tiukkaa nelivetoa suorinta tietä kotiin, kun eka välähdys tuli.
 |
| Pikkasen oli vissiin kertynyt ylimääräistä vettä jonnekin |
Koulumatkaan mennessä sade ja ukkonen sentään taukosi. Mutta märkää on, joki hipoo pian reunoja eikä puistoissa pärjää ilman kumppareita. Kevät keikkuen tulevi?
* Merimies ei tosin edelleenkään perusta maitokahveista, joten juo aamuisin tuplaespresson
** Terveisin, keittiöpsykologi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti