Kahdenkeskeistä laatuaikaa

Kaiken helposti saavutettavissa olevan, tarjolla olevan kulttuurin ja tapahtumien määrästä huumaantuneena olen luvannut antaa lapsille palasen jakamatonta aikaani, ja tarjota kummankin mielenkiinnon kohteisiin sopivia elämyksiä. Yksin ja ilman sisarusta.

Bella arvoisessaan ympäristössä

Pinskun kanssa lupaus on lunastettu jo kahdesti: ensin marraskuussa Nizzassa Mamma Mia -musikaalissa ja helmikuun alussa Firenzen Teatro Verdin Grease-musikaalissa. Jälkimmäisen tarina ei ollut neidille entuudestaan tuttu, mutta referoin sen ennen näytöstä, joten italiankielinen show upposi hyvin. Sitäpaitsi siitä kuulemma ymmärsikin jotain, kun taas ranskankielisestä ei mitään. Miljöö oli upea ja esitys sai arvosanan "tosi hyvä". Kannatti käydä.

Patun eka kommentti musikaaliajatukseen oli: "Mitä mä saan, jos lähden mukaan?" Pah. Tällä asenteella ei meikäläiseltä pääsylippua heltiä, joten päätin ehdottaa herralle suosiolla jotain vähän maanläheisempää. Sellainen löytyi sirkuksesta, joka saapui kaupunkiin viime viikolla. Madagascar kolmosen innoittamana meillä on pitkin syksyä lallateltu vuoroin "Afro-sirkusta", vuoroin erään ravintolakäynnin myötä naapuripöydästä tarttunutta "Circo Afroa". Ja kiinnostus sirkusta kohtaan on kasvanut hillittömiin mittasuhteisiin.

Niinpä sitten päädyttiin eilen Circo Medranon esitykseen. Ja komia oli! Akrobatiaa, jongleerausta, hassuttelua, moottoripyöräilyä kuolemanpallossa ja ennen kaikkea eläimiä. Hevosia, tiikereitä, norsuja, kameleita, kirahveja, puhveleita, kenguru... joista tietenkin muodostui shown parasta antia, seuralaiseni mielestä. Suomessahan näitä eksoottisia eläimiä ei nykyisin (kai?) enää pääse näkemään, ja täälläkin oli teltan ulkopuolella joukko mielenosoittajia kertomassa, kuinka eläimet elämästään kärsivät. Ymmärrän kyllä tämänkin näkökannan. Silti en boikotoinut, hyi mua.

Oli ne taitavia! Onneks oli toi verkko kuitenkin välissä.

Patu oli kokemastaan innostunut, tosin totesi, että: "Ens kerralla mä haluan nähdä vielä paremman sirkuksen!" No, onneks listaa riittää tässä maassa, joten katotaan otetaanko me herran kanssa vakavammin tää sirkusharrastus, kun neidin kanssa noi musikaalit näyttää vieneen voiton.

Laatuaika merimiehen kanssa rajoittuukin sitten leffojen katsomiseen kotisohvalta. (Yhtään en ole jaksanut loppuun asti katsoa.) Mut toukokuussa olis mahdollisesti tiedossa viikon reissu Caprille ihan vaan kahdestaan. Sitä odotellessa.