Raikas talvisää

Täällä on talvi! Tänä aamuna mittari oli ensimmäisen kerran reippaasti nollan alapuolella, -3 asteessa. Kylmyys ja pimeys on siis kohdillaan, vain lumi puuttuu. Näyttää siltä, että sitä ei edelleenkään saada, sillä tänään taivas on aurinkoa täynnä, ja viime aikoina vallinneina sadepäivinä lämpötila taas on sinnikkäästi pysytellyt plussalla.

Tämänaamuinen näkymä koululta palatessa

Mutta ei hätää, tästä kun ajelee pienen tovin Apenniineille, ollaan keskellä talven ihmemaata. Tämä todennettiin sunnuntaina, kun käytiin tsekkaamassa meidän lähin/paras laskettelukohde Abetone. Itse keskus sijaitsee 1,3 kilometrin korkeudessa ja hissillä pääsee kahteen kilometriin asti. Lumiraja oli yllättävän alhaalla, ja lunta oli lähes puoli metriä. Matkaa meiltä Abetoneen on noin 80 kilometriä, mutta koska iso osa reitistä kulkee mutkitellen pitkin vuorenrinnettä, saavuttaa kohteen noin kahdessa tunnissa. Jos ei satu liikenneruuhkaan.

Näkymä vuorelta. Mamma mia!

Kuten muuallakaan Italiassa, ei meinaa tarvi olla tuollakaan yksin. Me herättiin tähän Abetone-ideaan vähän myöhään ja päästiin matkaan lounaan jälkeen. Jo mennessä tuli vastaan auto jos toinenkin, mutta palatessa vasta köröteltiinkin jonossa. Matkalle osui vielä pieni tietyönpätkä, joka jumitti toisen kaistan, joka jumitti kesärenkaiset autot ylämäkeen, joka jumitti koko liikenteen. Onneks ei ollut kiire minnekään.

Toscanassa on talvirengaspakko 15.11. - 15.4. Jos ei omista kitkarenkaita, pitää autossa olla lumiketjut. Monilla ei varmaan ole kumpaakaan, vaikka laki on ollut voimassa jo kolme vuotta. Aikoinaan tähän sääntöön päädyttiin, kun talvi oli riittävän monta kertaa yllättänyt autoilijat. Täällä kun tätä liikennettä on - Italiassa on 690 autoa tuhatta asukasta kohden, toisin sanoen Suomen kokoisessa maassa pörrää noin 40 miljoonaa autoa (Suomessa niitä on 2,5 miljoonaa). Ei ihme, että teillä sattuu ja tapahtuu.

Tilanne päällä. Kuva syyslomareissun paluumatkalta, about Rooman kohdilta.

Liikenteen ongelmatilanteet hoidetaan täällä kyllä upeasti (harjoitus tekee mestarin?). Muutamassa minuutissa tapahtuneesta paikalla on joku tieliikenneihminen heiluttamassa oranssia lippua ja varoittamassa muita. Autostradojen valonäytöt tietävät kertoa edessä olevista tukkeista ja tiet avataan liikenteelle suitsait sukkelaan. Silti ollaan täällä ollessa päästy jo useampaan otteeseen osalliseksi seisovasta jonosta ja tuskaisen pitkästä odottelusta. Se ollaankin opittu, että koskaan, koskaan ei kannata lähteä liikenteeseen optimistisella aikataululla. Aina tulee vastaan jotain pientä ongelmaa.

Tänä aamuna liikenne mateli kaupungissakin. Eikä ihme, sillä tienpinnat oli petollisen liukkaat. Ylimpänä olevaan kuvaan tallentui jälleen yksi tieliikennetilanne, kun joku skootteristi oli vetänyt lipat sillalla. Siellä ihan vasemmassa reunassa on havaittavissa carabinierien siniset valot, kun stoppasivat liikenteen ambulanssin tuloon asti. Onneksi näytti siltä, että tällä kertaa selvittiin kipsauksella. Aina ei käy yhtä hyvin, vaikka mielestäni vähän yllättäen kuolemaan johtavia onnettomuuksia täällä tapahtuu vain yksi (12) enemmän kuin Suomessa (11) per 100 000 moottoriliikennevälinettä.

Meillä on onneksi talvirengasasiat melkein kunnossa. Merimiehen virka-autossa kitkat on olleet alla jo lain vaatimusten mukaisen ajan, Bemariin renkaat vaihdetaan ensi viikonloppuna ennen joululomalle lähtöä. Syytä onkin, sillä veikkaanpa että Alpeilla tuota lunta on vielä hitusen enemmän. Toivottavasti, sanovat lapset tähän.

Esimakua tulevasta saatiin tosiaan sunnuntaina, kun lapset kirmasivat hetkeksi lumileikkeihin kuin lehmät kevätlaitumelle. Tällä kertaa ei otettu suksia mukaan rinteesen, mutta ens kerralla varmasti, sen verran houkuttelevalta näytti. Huomattiin myös, että talveen vois ehkä varautua ens kerralla talvivarustein, oli nimittäin vähän holotna lenkkareissa ja tuulihousuissa. Jotenkin siis pääs yllättämään toi talvi, kuitenkin.

Lumisotaa, häähää!