Oivalluksia viime päiviltä: mä olen oikeastaan ihan hyvä kotiäiti. Kuvittelin aina että tää ei ole mun juttu. Äitiyslomiltakin oli kiire töihin heti kun mahdollista. Mutta nyt, mähän nautin tästä! Siitä, että saan hääräillä kotona, koiralenkkeillä keskellä päivää, päivittää näitä nonsense-juttuja blogiin, siivota rauhassa, olla lasten kanssa, osallistua kouluaktiviteetteihin muiden kotiäitien kanssa, laittaa ruokaa. "Siivous", "ruuanlaitto" ja "nauttiminen" samassa lauseessa ei tosiaankaan ole kuulunut mun normiarkeen koskaan, ikinä, milloinkaan.
Olen myös useampaan otteeseen ylittänyt itseni. Mennyt sinne epämukavuusalueelle, etenkin keittiössä. Käsittämätöntä kyllä, mä osaan ja onnistun. Mistäs tämä nyt sitten tuli? Onko joku universaali ilmiö, että uusavuton poropeukalo muuttuu keski-iän koittaessa kotitalousihmeeksi? Vai onko ne kyvyt piileskelleet koko ajan kaiken kiireen, muun tärkeämmän ja hohdokkaamman alla?
Joka tapauksessa, saatiin piparkakut tehtyä. Taikina tehtiin siis alusta asti itse ja vähän jännitti, kun piti vielä valita sellainen malli josta leipomaan pääsi heti, ilman mitään yön yli odotteluja (jossain suhteessa sitä ei näköjään koskaan muutu, aina mahdollisimman nopeasti eteenpäin jne). Että tuleeko tästä nyt mitään. No tuli todellakin, lapset hehkutti että parhaita pipareita mitä koskaan tehty ja Patu ehdotti, että kirjottaisin reseptin ylös "sellaseen kirjaan", jotta voidaan tehdä niitä uudestaankin. Aika hyvin ottaen huomioon sen, että pakko saneli tekemään kakut agave-siirapista, kun kaupasta ei muuta löytynyt, neilikat oli kokonaisia ja pomeranssinkuoriakaan ei ollut. Mutta niinpä vaan syntyivät ja hyvältä maistuivat, hähhää!
 |
| Todiste. |
Eikä se tähän loppunut. Ensimmäistä kertaa koskaan tein myös sokerikuorrutteen itse. Oho, sepäs oli helppoa. Tomusokeria piti vaan lähteä kaupasta hakemaan, kun sitä ei muistikuvistani huolimatta ollutkaan tullut muuttokuormaan mukaan. Sitä etsiessä hyllyn takaosasta löytyi muuten sitten tummaa kotimaista siirappia, parasta ennen 31.12.2012... Joten ehkä me leivotaan noita pipareita toisenkin kerran. No, sehän sopii.
Mun "näitä en koskaan tee alusta asti itse" lista on nyt lyhentynyt aika lailla: punajuuret, kinkkukiusaus (no, sikaa en tappanut), lasagne, maa-artisokkakeitto, sämpylät, korvapuustit, piparkakut, sokerikuorrute... vielä puuttuu karjalanpiirakat ja hernekeitto, mut eiköhän nekin saada vielä tän Italian-vuoden mittaan hoidettua. Mitähän sitä sit keksis, pitäiskö alkaa neuloa villasukkia?
En tieda mika on siella saatavuus, mutta taalta (Australia) on ollut ihan turha etsia puuroriisia. No, hyvalla tuurilla ja pienella salapoliisityolla loysin ruisleipajauhoja ja puuroa tehtiin Arborio-riisista, toimii! Hernekeiton valmistus vaati myos hieman viitseliaisyytta, koska moista herkkua ei taalla tunneta ja vastaavia herneita ei sitten ihan helposti loytynytkaan. No, nekin sitten hyvalla tuurilla marketin alahyllylta ja sovelletulla ohjeella. Taalla siihen kuuluu mm. sipulia, selleria, porkkanaa ja yrtteja. Jotenkin freesimpi nain.
VastaaPoistaTallaisia kuulumisia ulkosuomalaisten kokkinurkkauksessa talla kertaa. :) Mita meinaat muuten valmistaa jouluksi? Ma ajattelin menna fuusioruokalistalla, eilen sain Ikeasta glogit ja piparit, muut tehdaan paikalliseen tapaan eli paljon seafoodia ja glazed ham.
Sanna, se on jännä juttu miten sitä täällä kaipaa sellaisiakin ruokia, jotka ei muuten niin suuresti sykähdytä. Maksalaatikkoa, oijoi. Hernekeittoa, namnam. Uusia perunoita ja silliä, oohh. Rahkaan mulla on ihan suunnaton himo ja creme fraichea voisin syödä suoraan purkista. Mutta kun ei niin ei.
VastaaPoistaSaa tosiaan nähdä miten kotoisasti joulumenu kootaan. Me lähdetään Sveitsiin, jossa oletettavasti on vähän laajempi ruokatarjonta (oletko koskaan kuullut sveitsiläisestä keittiöstä???) kuin tällä. Mut ei mun kyllä oo pakko saada mitään tyypillistä suomalaista. Jotain hyvää ruokaa kyllä. Ja onneks on Ikea, sieltä meillekin on rahdattu glögiä ja pipareita (tosin nehän loppui jo alta aikayksikön, ja lähin Ikea löytyy Firenzestä tunnin matkan päästä, joten siks nää leipomispuuhat). Kyllä näillä joulu tehdään! Sitä odotellessa, cheers, sinne kesäiseen Australiaan!