Luonnonhelmassa

Italialaiseen syksyyn (vaikka se vielä niin kesäiseltä vaikuttaakin) kuuluu reipas ulkoilmaelämä. Viime viikolla tämä järjestyi kätevästi koulun puolesta. Ensin lapset matkasivat Pohjois-Italian Trentoon, Sfruzin kylään, kuten kahtena aiempanakin vuonna*. Sieltä palattuaan ja yhden yön kotona toivuttuaan kokoontuivat muksut jälleen yhteen, sunnuntaisen Chestnut Lunchin eli kastanjalounaan merkeissä. Viisi päivää eloa enemmän ulko- kuin sisätiloissa sai aikaan pienen flunssan molemmille, mutta tuotti samalla äärettömän iloisia ja rauhallisenoloisia lapsia. Toisinaan tekee hyvää irrottaa ne ruutujensa äärestä, selvästikin.

Aamuviileät, suoraan puusta poimitut golden delicious -omenat
on kuulemma ihan parhaita. Sen uskon.

Keskiviikkoaamusta lauantai-iltaan kestänyt, mainiosti sujunut, kouluretki sisälsi tänäkin vuonna reippailua luonnossa, omenoiden poimimista, illanviettoja ja struudeleiden leipomista. Lisäksi vierailivat vesivoimalla toimivalla sahalla, kylän keskustassa opiskelemassa alueen historiaa ja teurastajan luona, jossa näkivät muun muassa mm. lehmän sydämen ja puolikkaan possun. Muutama ilmoittautui samantien kasvissyöjäksi, mutta meidän lapset on varmaankin karaistuneet pihapiirin lihakaupan myötä - lähes joka aamu takahuoneen katosta roikkuu jonkun eläimen tuore ruho, josta työntekijät palastelevat myytävää - joten eivät olleet milläänsäkään. Päinvastoin, kertoivat näkemästään kiinnostuneina, ja olivat myös ostaneet tuliaisiksi metsämarjoilla maustettua (erinomaista) salamia sekä mortandelaa, jota ovat tuoneet joka vuosi. Viherpiipertäjä-minääni ilahduttivat myös Melinda-omenasäkilliset, joista on jo leivottu yksi omenapiirakka ja saatu monta hyvää välipalaa.

Viljapelto kuin kotimaassa

Äiti ja poika

Luonnonhelmassa uutta oppimassa

Sfruzin pieni, 300 asukkaan kylä on täkäläiseen tapaan tiivisti rakennettu.

Tänä vuonna säät suosivat retkeilijöitä, sadetta saatiin vain yöaikaan. Myös majapaikan peitot oli uusittu lämpimämpiin, joten nukkumisenkaan kanssa ei ollut ollut ongelmia - paitsi että paikalla oli myös toinen (italialainen) kouluryhmä, joka sai kuulemma metelöidä pitkin yötä ilman, että kukaan siihen puuttui. Totesivat moraalisesti närkästyneet westminsteriläiset.

Kauan ei ehditty kotona homehtua, kun taas mentiin. Myös vanhemmat pääsivät mukaan sunnuntaiselle koulun perinteiselle social lunchille eli Chestnut lunchille Massan vuoristomaisemiin, itse asiassa hyvinkin lähelle mun ja merimiehen lauantaista retkipaikkaa. Yhä ylös kivuttiin, mutkia riitti ja loppupätkän hiekkatieosuudella tuli aika hyvä fiilis siitä, että oltiin matkassa nelivedolla.

Näkymät 974 metriin kohoavalta Monte Brugianan vuorelta kohti Versilian rannikkoa.
Väliin jäävällä kaistaleella on Massan 70 000 asukkaan kaupunki.

Tien päästä löytyi luontoystävän keidas: Monte Brugiana Trekking, jossa hepat käyskentelivät vapaana pitkin pihamaata sulassa sovussa tilan koiran ja kissojen kanssa. Grilli oli kuumana ja viinitarjoilu heti käynnissä.

Aika miehekäs grilli - miehekkäät oli myös grillattavat

Lapset kiisivät jälleen pitkin pihaa, löysivät lähimetsästä puolivalmiin majarakennelman, jota luonnollisesti lähtimät jatkamaan, keräilivät kastanjoita (josta nimi Chestnut lunch) ja kävivät välillä heppoja silittelemässä. Molemmat pääsivät myös ratsaille, ja Pinsku oli onnessaan. Patukin kokeili ratsastusta innoissaan, ensimmäistä kertaa koskaan, mutta totesi lopuksi, että se oli "ihan tylsää, kun siinä vaan istutaan".

Maja metsän keskellä

Ratsaille lähdössä

Ulkona buffet-tyylisesti nautittujen antipastojen jälkeen siirryimme primille ja secondolle sisätiloihin, jossa tunnelma oli kohdillaan ja volyymit kaakossa. Ruokakin oli hyvää, grillimestari oli selkeästi tittelinsä ansainnut. Lounas sinetöitiin kakulla, jota jälleen herkuteltiin terassilla. Lopuksi vielä paahdettiin kastanjoita nuotiolla. Ei pöllömpää. Muutamat kastanjat napattiin vielä kotiinviemisiksi.

Majatalotunnelmaa lounaalla

Patun kastanjasaalis

Niin saatiin mukavasti kulutettua seitsemisen tuntia sunnuntaista, aika lailla samalla porukalla kuin viime sunnuntaina. Seuraavat kokoontumisajot ovatkin sitten ensi lauantaina, vaikkakin koululaiset jatkavat elämyksellisiä kouluretkiään jo torstaina, kun suuntaavat viinitilalle marjanpoimintaan. Hyvin pitävät nämä syysriennot sosiaalisen elämän tasapainossa ja ulkoilumäärät tapissa!


* Vuoden 2012 jännittävät hetket löytyvät täältä ja vuoden 2013 matkakertomus täältä.