Italialainen media eroaa mielestäni suuresti suomalaisesta (ainakin) yhdessä asiassa: henkilöiden yksityisyydensuojassa. Suomessa asiaa puitiin viime viikolla nyt.fi:ssä jutussa: "Mikseivät poliisi ja media kerro, mikä on rikollisen ihonväri?" liittyen uutiseen ohikulkijoita pahoinpitelevistä nuorisojengeistä. Uutisjuttujen kommentteihin ja keskustelupalstoille kuulemma tulvii viestejä, joissa mediaa epäillään maahanmuuttajien suojelemisesta ja ongelmien peittelystä, ja Nytin juttu pyrki antamaan tähän vastauksen. Hyvän antoikin.
Jos ei lasketa sensaatiolehtiä lukuun, on suomalainen journalismi kieltämättä hyvin hienotunteista verrattuna täkäläiseen. Keskeneräisiä asioita ei puida, vasta tuomitut nimetään, henkilöt häivytetään jutuista taka-alalle, keskitytään asioihin ihmisten sijaan. Toisin on täällä. Onnettomuudet, rikosepäilyt, sairaskohtaukset ja muut negatiivissävytteiset uutiset tuodaan ainakin meidän paikallislehdissä usein esille nimen, laajahkon taustoituksen ja kuvan kera. Verratkaapa:
Helsingin Sanomat 7.10.2014
Nuorisojengi pahoinpitelee nuoria Alppipuistossa, Heurekan luona ja Espoossa
Tapahtumista kerrotaan, mutta nimiä tai muita epäiltyjen yksilöityjä tietoja ei mainita. Uutisen alkulähteenä olleessa Maikkarin jutussa mainitaan muun muassa, että "väkivalta on ollut erittäin rajua ja siihen on liittynyt jonkinlaista peliä" ja että "jengi koostuu kymmenistä noin 13-18-vuotiaista nuorista, joista suurin osa on eri etnisistä ryhmittymistä."
Valitettavaa kyllä, samaa sairasta peliä, jossa "pisteitä saa siitä, jos saa uhrin ensimmäisellä lyönnillä maahan" on pelailtu täälläkin. Keväällä kaupunkia kuohutti kyseisen knockout-gamen tyyliin suoritettu (viattoman) bengalilaisen miehen tappo, josta uutisoitiin seuraavasti:
Il Tirreno 18.4.2014
Pisa, tässä Zakirin murhaaja: paennut Tunisiaan (käännöskukkasesta vastaa signora)
Ja - niin - siinähän sitä uutisessa epäiltyjen nimet, ammatit ja kuvat ja kaikki. Myöskään maahanmuuttajataustan esittelyä ei vältelty. Verrataanpa vielä suomalaiseen henkirikokseen:
Helsingin Sanomat 21.10.2014
Laajasalon surman tunnustanut katuu tekoaan
Jutussa mainitaan
epäillyn ikä ja ammatti, mutta nimeä varjellaan. Toki annettujen tietojen perusteella henkilön nimen voi
selvittää suht nopeasti ihan vaan googlailemalla. Silti, journalistin ohjeita on selvästi luettu.
Todistelun vahvistamiseksi otetaan vielä yksi täkäläinen, meikäläistäkin koskettanut esimerkki:
La Nazione 16.10.2012
Tunnettu hammaslääkäri kuoli sydänkohtaukseen, tytär löysi
Jutussa mainittu tytär opiskeli Westminsterissä vielä viime vuoden, ja olen edelleenkin äitinsä (eli kyseisen hammaslääkärin lesken) kanssa tekemisissä. En ole kysynyt, millä mielin olivat jutusta, mutta surulliset tapahtumat kuvattiin kyllä mielestäni vähän turhan yksityiskohtaisesti. Eikä ole ainoa laatuaan, vastaavia selostuksia näkee lehdissä usein. Henkilökohtaiseksi menee. Vaan ehkä sitten voidaan jakaa myötätuntoakin toisin, kun asioista tiedetään. Asioilla on puolensa.
On tää ulkomailla asuminen kyllä silmiä avartavaa. Edelleenkin tulee lähes päivittäin eteen juttuja, jotka pysäyttävät, pistävät miettimään suomalaista tapaamme elää ja ajatella. Laittavat pohtimaan sitä ympäristöä, jossa nuo asenteet, uskomukset ja tavat on meikäläiseen istutettu. Avaavat silmät itsestäänselvyyksien suhteen, auttavat pistämään asiat perspektiiviin. Opastavat ymmärtämään, että oikeaksi koettuja tapoja elää, ajatella ja viestiä on monia, niin monia. Kuka niitä on paremmuusjärjestykseen rankkaamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti