Kesäinen syysloma

Lokakuun loppu voi Italiassakin olla arvaamaton. Saattaa sataa, olla kylmä tai muuten vaan ankeaa. Tai sitten ei. Tähän ajankohtaan on kuitenkin sijoitettu lasten syysloma, joka on meinannut vähän aiheuttaa harmaita hiuksia meikäläiselle - mitä sellaista tehdä, jota säät eivät voi pilata? Aika optimistisiin lopputuloksiin ollaan päädytty: ekana vuonna matkattiin Roomaan ja Pompeijiin, tokana itärannikolle. Tänä vuonna lähdin kolmisin* lasten kanssa Portugaliin, suurimpana motiivina Pinskun ja Isabellan yhteensaattaminen. Sää oli tässä järjestelyssä todellakin kakkossijalla, tai ehkä jopa kolmosena Lissabonin nähtävyyksien jälkeen. Yllätyttiin kuitenkin positiivisesti.

Lauantaiaamusta torstai-iltaan kestänyt retki oli aurinkoinen, lempeä, kuin hetkellinen paluu kesään. Pisassa syksyn tulon huomasi jo lähtiessä, jos ei paikallisten nilkkureista ja kevyttoppatakeista, niin vähintääkin kylmenneiden öiden virkistämistä aamuista. Lissabonissa kuljettiin vielä shortseissa ja t-paidoissa, vaikka sielläkin kuulemma oli ollut välillä viileämpää. Ohjelmakin meillä oli mitä mainioin: viikonloppu kyläilemässä Sintrassa, maanantaista torstaihin omalla porukalla Lissabonin keskustassa. Ihanaa oli, mahtava paikka, rakkaat ystävät, sopivasti tekemistä. Matkalla lentokentälle lapset toistelivat kilvan, jotta haluavat Lissaboniin vielä uudestaan - samaan hotelliin. Mitäpä sitä hyvää muuttamaan.

Muutama hetki reissultamme:

Tytöt halusivat shoppailemaan heti lauantaina. Bussimatkalla Cascai Shopping -ostoskeskukseen
näimme Estorilin moottoriradan. Ostokset olivat lopulta kevyet, mutta Starbucksiin oli tietenkin päästävä.

Aamuiset maisemat Isabellan partsilta. Ei huono.

Sunnuntaipäivä vietettiin kauniin Sintran mäkisiä katuja tallustellen,
ja Patun toiveesta käytiin myös luonnonhistoriallisessa museossa.

Päivä päättyi Penan palatsiin, Disney-tyyppiseen romantiikan ajan
maailmanperintökohteeseen Sintran kukkuloilla. Upea paikka.

Upeat olivat myös maisemat palatsin terassilta. Eikä palellut.

Maanantaina matkattiin 45 minuuttia Lissaboniin modernissa,
ajallaan kulkeneessa junassa. Liput kolmelta hengeltä noin 5 €.

Ytimeen oli hotellilta parinkymmenen minuutin mittainen
kävelymatka. Koko ajan oli mielenkiintoista nähtävää. Tässä Rua Augustalla.

Seitsemälle kukkulalle rakennetun Lissabonin näkymiä
Rua Augustan riemukaaren päältä tiirailtuna.

Tejo-joen rannassa piti tietenkin kastaa varpaat veteen. On muuten todella leveä joki: Patu
vertasi näkymiä osuvasti Garda-järveen. Taustalla Golden Gaten tyyppinen 60-luvulla
rakennettu, komea 25 de Abril -riippusilta.

Tiistaina vaihdettiin näkymät astetta modernimpiin, Parque das Nacoesiin
eli kansojen puistoon. Taustalla Euroopan pisin, 17,2 km pitkä Vasco da Gama -silta.

Syynä moderniin kohteeseen oli siellä sijaitseva Oceanàrio, akvaario, jonka
parasta antia olivat hauskat saukot. Myös suuri keskusakvaario oli huima.
Patu - akvaarioiden ystävä - oli onnessaan.

Tiistai-ilta päätettiin illalliseen hotellin kattokerroksessa sijaitsevassa hienossa
ravintolassa, jossa Patun mukaan "piti käyttäytyä hyvin". Ja niin ne tekivätkin, hammasahventa ja rapuja syöden, ihanat.

Keskiviikkopäivä vietettiin Belémin kaupunginosassa rannan tuntumassa. Kuvassa
vasemmalla löytöretkien muistomonumentti, taustalla jo aiemmista kuvista tuttu 25.4. silta ja
Cristo Rei -patsas, joka on saanut innoituksensa Rio de Janeiron vastaavasta. Etualalla pari
iloista (ja kuumissaan olevaa) naperoa.

Vaikka hotellimme tarjosi lähes kaiken tarpeellisen (jokapäiväisiin rutiineihin kuuluneen uima-altaan ja saunan mm.), netti toimi huoneistossa vain pätkien.
Tässä nörtit iltapuhteina Instagramia päivittämässä ja pelejä pelailemassa. Hyvin pärjättiin
kyllä ilmankin. Kiva reissu oli, eikä matkaseurastakaan voinut valittaa!

* Koska koira.