Oppia hakemassa

Viinitilavierailu olisi varmaan kymmenen kärjessä, jos Toscanan todo-listaa kasattaisiin. Siksi onkin jännä juttu, että tämä kohta tuli raksittua meidän listasta vasta lähes kahden vuoden jälkeen. Toki olemme päässeet nauttimaan oman tilan viineistä ystäväpiirissä, nähneet ihanat viinitarhat agriturismoissa vieraillessamme ja tehneet jopa erikseen viiniretken - Piemonteen. Syvällisemmin aiheeseen perehdyimme kuitenkin vasta hiljattain. Ja kuten elämässä yleensä käy, sattui ne kaksi kokemaamme toscanalaista viinitilavierailua samalle viikolle.

Ruffino, chianti ja sypressit. Kovin on toscanalaista.

Kuun puolivälissä saimme kotimaasta vieraaksemme ystäväpariskunnan, jonka toinen osapuoli tekee töitä viinien maahantuonnin parissa. Tämän yhteyden avulla pääsimme tutustumaan Ruffinon Poggio Cascianon viinitilaan Firenzen eteläpuolella. Kyseessä on italialaisittain suuri viinialan yritys, joka korostaa laatua, mutta haluaa tehdä sen juuriaan kunnioittaen. Vastaanotto tilalla oli lämmin ja saamamme tietopaketti laaja. Parin tunnin vierailun aikana kuulimme palasen Chiantin alueen historiaa ja viininteon periaatteita, näimme tilukset ja tuotantotilat, maistelimme muutamaa hyvää punaista, ja päädyimme myymälään ostamaan hieman kotiinviemisiä - hyvällä alennuksella. Kerrassaan mainio, ammattimainen kokonaisuus, lämminhenkisesti toteutettuna. Ruffinoon on mahdollista päästä visiitille ilman lähempiä kontaktejakin, suosittelen!

Poggio Cascianon viinitarhaa. Huomaa ruusut
viiniköynnösrivin päässä. Opimme, että niitä istutetaan tuohon
siksi, että mahdolliset tuholaiset voitaisiin havaita nopeammin.
Ruusu reagoi tuholaisiin herkemmin kuin viinit, joten jos ruusut
voivat huonosti, on odotettavissa ongelmia viiniköynnöksiinkin.
Ruusujen avulla voidaan ongelmiin reagoida ajoissa.

Korjuun ja roskien perkauksen jälkeen viini laitetaan näihin sammioihin
käymään muutamaksi viikoksi.  Ruffinon käymisastiat ovat ruostumatonta terästä.

Käymisen jälkeen viiniä kypsytetään tammitynnyreissä. Niitä oli pitkä rivi.

Vajaata viikkoa myöhemmin osallistuimme lasten koulukavereiden synttäreille, joita vietettiin isovanhempien viinitilalla San Miniatossa. Tämä viinitila eroaa edellisestä paitsi kooltaan, myös filosofialtaan. Biodynaaminen Cosimo Maria Masinin viinitila korostaa luonnollisuutta tasaisen laadun sijaan. Satovuodet ovat erilaisia, ja siksi myös viini on erilainen vuodesta riippuen. Kun noudatetaan luonnollisia menetelmiä, säilytetään jotain muuta arvokasta: aito, alkuperäinen, puhdas tuote. Myös Masinin tilalla saimme tietopaketin viininviljelystä ja -valmistuksesta, kiersimme tiluksia ja tuotantotiloja ja päätimme kierroksen maisteluun. Oli mielenkiintoista nähdä erot ja yhtäläisyydet aiemmin viikolla kokemamme kanssa.

Cosimo Maria Masinin tiluksia

Masinin tila on filosofiansa mukaisesti maanläheisempi kuin Ruffino.
Se näkyi lähes kaikessa; esimerkiksi tässä käymisastiat.

Masinin taverna on tunnelmaa täynnä. "Viini on paras
jumalan lahja" todetaan sisäänkäynnin yläpuolella.

Masinin myymälän tarjontaa. Tilan viinit on nimetty ihastuttavasti lastenlasten mukaan.
Maistelimme vierailun aikana sekä Matilde- että Nicolò-viiniä. Niiden synttärisankareiden.

Itsehän en viinin vivahteista juurikaan perusta - hyvä viini on hyvä viini ja huono on huono. Näiden katsastamiemme tilojen tuotteet pääsevät kyllä molemmat ensimmäiseen kategoriaan. Ja onhan se aina hohdokkaampaa juoda viiniä, jonka tarinan tietää. Btw - molempien tilojen tuotteita saa myös Suomesta, vähintäänkin ravintoloista. Eikun kyselemään!

Jälkimmäisellä vierailulla myös lapset pääsivät nauttimaan tilan tunnelmasta täysin rinnoin. Sen takasi uima-allas, vihreinä levittäytyvät niityt ja (valtaisa) lauma kavereita. Maisemienkaan puolesta ei voinut valittaa:

Ihan kivat synttärijuhlapuitteet. Juhlien alkuvaiheessa altaassakin oli vielä
hyvin tilaa. Yllättäen ensimmäisinä paikalla olimme me ja muut ulkomaalaiset,
italialaiset valuivat bileisiin tuntia-paria myöhemmin...

Sattuipa vielä niin, että juhlat osuivat meikäläisittäin Juhannuspäivään. Ja koska kemut jatkuivat italialaiseen tapaan pitkälle iltaan, pääsimme nauttimaan myös upeasta auringonlaskusta. Tänä(kään) vuonna ei päästy näkemään keskiyön aurinkoa, mutta ei tämäkään paha ollut...

Täällä aurinko laskee keskikesälläkin yhdeksän jälkeen.

Kyllä nyt on saatu mitä parhaimmat opit merimiehen tulevalle viininviljelijän uralle. Siis sehän on tulossa, uskokaa pois. Tai toivokaa ainakin. Sillä onhan nää toscanalaiset tilat nyt aika hemmetin siistejä. Haaveissa ei onneksi tarvitse tarkastella pankkitilin saldoa tahi muita taloudellisia edellytyksiä...