Suvi suloinen

Scusate, on pikkuisen päässyt venähtämään tämä päivitysväli. Selitys on kyllä hyvä: viimeiset seitsemän päivää hurahtivat Suomen "suvessa" ja sitä ennen oli pientä tenttiinlukustressiä. Enää ei ole, mutta nyt pitäisi opetella elämään viisi viikkoa ilman lapsia, jotka jatkavat lomailuaan kotimaassa. Oudolta tuntuu.

Oli jännä fiilis lähteä Suomeen kesällä, kun pari edellistä, maalis- ja tammikuulle ajoittunutta matkaa olivat kovin talvisia. No, kovin kesäisistä tunnelmista ei tälläkään kertaa kyllä voinut nauttia, valitettavasti. Vettä tuli lähes päivittäin ja lämpötilojen tipahtaminen noin puoleen totutusta tuntui aika karulta. Toisaalta, suomalaisiahan tässä ollaan, joten ei pitäisi yllättyä. Viimeisen viikon kokemus vastasi hyvin mielikuvaani Suomen kesästä. Kyllä me kansana ansaitsisimme parempaa! Toivotaan, että kelit pian paranevat - myös kotimaahan jääneiden lomalaisten takia.*

Tämän aamun lämpötilat lähtiessä ja saapuessa

Mutta keleistä viis - on se kotimaassa käynti aina kotimaassa käynti. Äidinkielen puhuminen on helppoa, sukulaisten tapaaminen ihanaa, saunominen parasta, kesän valoisuus upeaa, uudet perunat maistuvia, kaikki toimii kuten ennenkin, tuttujen paikkojen näkeminen lämmittää mieltä. Siitä huolimatta ei tälläkään kertaa tullut fiilistä, että Suomeen olisi mahtavaa jäädä. Kiva oli käydä, kiva oli palata. Jos kelit ois olleet paremmat, oisin ehkä voinut toisen viikon vielä maisemissa viettää, sillä nyt jäi esim. yhtä lukuunottamatta kaikki kaverit tapaamatta.

Mitään suurempia huomioita en tällä kertaa tullut tehneeksi**. Paitsi että suomalaiset on ehkä vähän puheliaampaa kansaa kuin mitä muistin (mikä voi myös johtua siitä, että höpötän ymmärtämisen ilosta enemmän kuin tarpeen). Ja ulkona syöminen/kahvittelu on sikahintaista. Tänään lentokentällä (okei, siellä on lentokenttähinnat) otin tavallisen kahvin, croissantin ja lähdevesipullon, hinta yhteensä 10 €. Italiassa olisin selvinnyt ehkä kolmella-neljällä. Ja joo, suomalaiset puhuvat miellyttävän hyvin englantia, todistin Turun-junassa, jossa oli paaaljon turisteja ja avulias konnari + kanssamatkustajia. Yllättävän paljon näki vierasmaalaisia muutenkin. Niin, ja ne punaiset valot. Tunnollisia liikennesääntöjen noudattajia me suomalaiset ollaan. Itsehän painelin italialaiseen tapaan tien yli heti, kun tilaa tuli ja jätin muut vihreiden vaihtumista odottelemaan. Oho.

Lisäksi on pakko tuoda esille kokemus, jonka uskoisin monien ulkosuomalaisten kotimaankäynneillä jakavan: on aika uuvuttavaa, kun viikon visiitille pitää ahtaa puolen vuoden tekemiset. Kalenteri on täynnä eikä rentoutumisesta voi juuri puhua. Tai tavallaan voi, sillä kaikki se tekeminen on rentouttavaa ja mukavaa, mutta samalla tiiviisti aikataulutettua. Kotiin palatessa täytyy varata ainakin päivä palautumiseen, sen verran haipakkaa noilla Suomi-reissuilla pitää. Vaikka on se sen arvoista. Ehdottomasti.

Ja kyllä se kalenterin täyttäminen tosiaan kannattaa. Sen verran ihania tapaamisia ja mökkikokemuksia tähänkin reissuun mahtui, että niillä on hyvä pitää yllä Suomi-nostalgiaa taas jonkin aikaa. Sen suuremmin selittelemättä annetaan kuvien puhua puolestaan...

Ihanaa vehreyttä Lopella

Iltaongella saunan jälkeen

Soutelemassa Rimmilässä

Veden viileydestä huolimatta tuli meikäläisenkin heitettyä talviturkki. On se sauna + uinti-kombo vaan niin mahtava.

Mutta mahtui viikkoon urbaanimpaankin eloa ja kotimaassa olon parhaita puolia:

Mitä tekee italialaiset toisena Suomi-päivänään? Menevät pizzalle, tietenkin!
Eikä mille tahansa pizzalle, vaan maailman parhaalle kotipizzalle. Kera ananaksen.

Pitkääkin pidempi karkkikatu. Mikä ihanuus!

Suora lento Pisa-Helsinki oli kyllä luksusta ja toiveissa olisi, että Finnair toteaa reitin erittäin kannattavaksi. Ois se 3 h 10 min vaan niin paljon mukavampaa kuin tavallinen melkein koko päivän matkustus. Vois ehkä piipahtaa kotimaassa useamminkin... ja ottaa vastaan vielä lukuisampia vierasjoukkioita. Olis kiva!

Matkalla mentiin yli Alppien. Patu halusi ikuistaa hienon näkymän.

Lennolla AY790 kohti Suomea. Näitä veijareita tulee kyllä ikävä!
Vaan olkoon nyt isovanhempien ja kavereiden vuoro nauttia näistä :)

* Pinskun päivitys Facebookissa tänään:

** Itse asiassa, mun huomiot taitaa kerrasta toiseen olla aika samat. Vertaa tammikuun listaa...