Volterran etruskit

Hesarin lauantainen juttu etruskeista osui ajoituksensa puolesta kuin nenä päähän. Tiedossa on taas sukulaisten ja ystävien virtaa ihanaan Italian kevääseen ja Firenzet, Luccat, Cinque Terret ja tornit on jo niin nähty*, joten uusia päiväretkikohteita kaivataan. Sellaisesta käy vaikka Hesarin jutussa mainittu Volterra.

Ken tästä portista käy, pääsee Volterran kaupunkiin

Toscana oli etruskien ydinaluetta ja Volterra oli heidän kaupunkivaltioistaan suurimpia. Nykyisin kaupungista löytyy Guarnaccin etruskimuseo, jota pidetään Italian tärkeimpänä. Ei ole muuten tullut käytyä siellä itsekään, vaikka Volterraan ehdittiinkin vierailulle jo vuosi sitten. Hesarin jutun myötä tuli vähän sellanen kutina, että joudutaan vielä uusimaan tunnin ajomatka tuonne kauniiseen kukkulakaupunkiin ja hoitamaan kuntoon puuttuva rasti "tämä on nähtävä" -listassa.

Etruskit rakensivat korkeakulttuurin, jota pidetään Italian merkittävimpänä esiroomalaisena kulttuurina, ja joka koki kukoistuskautensa noin 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Etruskien kaupunkivaltiot sijaitsivat usein kukkuloilla ja vuorenrinteillä, ja ovat vieläkin pysähdyttävä näky. Esimerkiksi automatkalla Pisasta Roomaan ei voi olla huomaamatta Orvieton kukkulakaupunkia. Volterra ei ole autostradojen varrella, vaan reitti sinne kulkee hyvin toscanalaisen, vehreän maiseman läpi. Jo itse automatka on elämys, ja jos autolla ajo ei innosta, on Pisasta Volterraan myös päivittäinen bussiyhteys.

Naisen asema oli etruskikulttuurissa vahva. Wikipedia kertoo näin:

Etruskinaisen paikka ei ollut kotona. Niinpä he osallistuivat juhliin, katsoivat kilpa-ajoja ja nyrkkeilyotteluja sekä osallistuivat uskonnollisiin rituaaleihin. Erityisesti häät ja hautajaiset olivat naisten valmistelemia, mutta heitä oli myös papittarina. Monet naiset olivat hyvin koulutettuja ja he osasivat lukea ja kirjoittaa. Arkielämässä naisen tavallisia tehtäviä olivat kehrääminen ja kutominen, jotka olivat arvostettuja töitä. Naiset saivat pitää oman nimensä avioituessaan, ja heidän asemansa suvun keskuudessa oli vahva.

Ei pöllömpää!

Tässä maassa kiinnostus historiaan herää kyllä aivan ennenkokemattomalla tavalla. Niin moni asia on unohtunut ja kirjapölyyn hukkunut, mutta nyt meillä (ja vieraillamme) on loistava tilaisuus verestää vanhoja oppeja ja nähdä käytännössä, miten länsimaisesta sivistyksestä on tullut sellainen kuin se on. Älyttömän mielenkiintoista! Ja onhan se nyt lapsillekin ihan toista tehdä kouluretki Pompeijiin** kuin esmes Tampereelle. Johon pääsen loppuviikon postauksessa, kun saadaan vielä yksi aihepiiriin liittyvä koulujuttu hoidettua alta pois. Lisää historian havinaa siis tiedossa - pysykää kuulolla!

* Aika leuhkaa, tiedän.
** Lapset siis vierailivat Pompeijissa pari viikkoa sitten, oli mahtava reissu.