Nyt se on nähty

Ei mennyt viikkoakaan avajaisista, kun meidän perheen oli jo päästävä Pisan uuteen Ikeaan. Odotetuista tuskaisista ruuhkista huolimatta uskaltauduttiin liikkeeseen tiistai-iltana kuuden maissa. Ajatuksena oli käydä syömässä ja hakemassa pari hyllyä. Muuten hyvä, mutta ravintolasta oli siinä vaiheessa ruoka jo loppunut (sama oli kuulemma käynyt edellispäivänä) ja itsepalveluvaraston järjestys oli... no, italialainen (eli ei-niin-kovin looginen). Ruuhkat sen sijaan oli siedettävät ja tavaratalo upea.

Komia on tuo Pisan Ikea

Mitään erikoista tässä tavaratalossa ei tosin ollut, paitsi että uloskäynnin hodaripisteen rahastus toimi itsepalveluperiaatteella eli automaatista piti valita mitä ostaa; maksaa joko kortilla tai käteisellä, ja sitten mennä kuitin kanssa hakemaan valitut ateriat tiskiltä. En tiedä, onko käytäntö tuttu jo muualtakin, omat vaki-Ikeani kun ovat olleet aina sieltä antiikkisimmasta päästä, Espoossa tai Firenzessä.

Tuo sama rahastussysteemi on muuten käytössä täällä hyvin yleisesti. Autogrillillä tai lähes missä tahansa muussa kahvilassa pitää ensin käydä maksamassa ostokset kassaan, ja sen jälkeen jonottaa tiskille hakemaan ruuat ja juomat. Parhaimmillaan siis jonottaa kaksi kertaa, italialaisessa jonossa (ja tietysti takellella kahteen kertaan tilauksensa italiaksi - onneks tässä kohtaa alkaa meillä jo helpottaa). Homma toimii kuitenkin yllättävän hyvin, kun ruokaa jakelevan henkilöstön ei tarvitse sählätä rahojen kanssa. Yleensä syötävät ja juotavat haukataan nopeasti seisaaltaan, näyttävät säästävän nautiskelun pitkiin lounaisiinsa ja päivällisiinsä, nuo italialaiset.

Mutta kyllä nyt on suomalaisen hyvä olla, kun pohjoismaiset elintarvikkeet ja muut tarvikkeet on alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä. Kiitos, Ikea!