Hyvää uutta vuotta!

Me pisalaiset astuimme tänään vuoteen 2015. Täällä on lauantaista lähtien juhlittu Capodanno Pisanoa eli pisalaista uutta vuotta. Tämä taas juontaa juurensa antiikin Roomaan, jossa samainen päivä oli vuoden ensimmäinen päivä siihen saakka, kunnes Julius Caesar päätti vuonna 45 ennen ajanlaskun alkua sijoittaa vuoden aloituksen tammikuun ensimmäiseen päivään. Pisan meritasavalta palautti ajanlaskun paikalleen 900-luvulla ja vuoteen 1749 asti vuosi vaihtui Pisassa aina maaliskuun 25. päivä. Sitten Toscanan suurherttua Frans I, italialaisittain Francesco Stefano di Lorena määräsi että Toscanankin on noudatettava virallista kalenteria ja siirrettävä uuden vuoden juhlintansa gregoriaanisen kalenterin mukaiseksi, jota muu Italia oli noudattanut vuodesta 1582 alkaen. Pisalainen uusi vuosi unohtui vuosikausiksi, kunnes 1980-luvulla kotiseuturakkaat puuhamiehet päättivät palauttaa päivän kaupungin juhlakalenteriin.

Uuteen vuoteen kuuluvat luonnollisesti ilotulitukset. Kuva lauantailta.

25. maaliskuuta, Marian ilmestyspäivä, taas on kirkollisesti tärkeä päivä siksi, että arkkienkeli Gabriel ilmestyi tuolloin Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä, 9 kuukautta ennen laskettua aikaa. Lisäksi päivä on muinaiseurooppalainen Aurinkovuoden aloituspäivä, joten onhan siinä merkkipaalua kerrakseen. Aurinkoon liittyy myös pisalaisen uuden vuoden erikoisuus, sillä vuosi vaihtuu tarkalleen ottaen siinä vaiheessa, kun aurinko paistaa puolen päivän aikoihin Duomon (tornin vieressä sijaitsevan katedraalin) tietystä ikkunasta sisään ja valaisee Giovanni Pisanon suunnitteleman, katedraaliin sijoitetun marmorimunan.

Ritarivarustus on ilmeisesti jokaisella (kunnon) pisalaisella kaapissa,
sen verran usein näitä kekkereitä vietetään

Tanssijoilla ei paljon päätä huimannut. Tässä harjoitellaan iltaa varten -
nähtiin sama esitys uudestaan lauantaina vähän ennen ilotulitusta.

Koska varsinainen juhlapäivä osui keskelle arkea, on juhlinta ollut käynnissä jo useamman päivän ajan. Lauantaina esimerkiksi bongattiin Pinskun kanssa päivällä kaupungilla pyörähtäessämme keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita ratsastajia ja vertikaalitanssijoita Palazzo Pretorion kellotornin seinällä. Puoli yhdentoista aikaan illalla kaupunki ampui kirjaimellisesti tonneja taivaalle, huikean musiikilla höystetyn ilotulituksen myötä. Oltiin paraatipaikalla jokirannassa koko perhe, ja kesäisistä Pisa-hulinoista poiketen väentungos oli pienessä keväisessä tihkusateessa ihan kestettävissä. Sunnuntaiaamu käynnistyi reilun tuhannen osanottajan pyöräkilpailulla ja illalla joella järjestettiin soutukilpailut. Eilen ja tänään on taas rummut pärisseet ja keskiaikaiset asut kimallelleet, kun kulkueet ovat kulkeneet pitkin kaupunkia. Vaatimattomuus ei kaunista, kun italialaiset juhlivat!

Paraatipaikalla lauantai-iltana ei väsyttänyt yh-tään.

Pyöräkisan lähtö osui sunnuntaiaamun koiralenkin varrelle, klo 9.30.

Ja on sitä muillakin juhlia, kuin italialaisilla. Täkäläinen ystäväperheemme juhlistaa parhaillaan iranilaisen uuden vuoden alkamista, Nowruzia. Juhla on kuin joulu länsimaissa: koti koristellaan, syödään hyvin, nautitaan ystävien vierailuista ja jaetaan lahjoja. Tänä vuonna uusi vuosi 1393 alkoi perjantaina eli 21. päivä ja kekkereiden kunniaksi perhe rakensi pöytäasetelman seitsemästä s-kirjaimella (persian kielellä) alkavasta esineestä: peilistä, omenoista, kynttilöistä, ruusuvedestä, ohrasta, kultakaloista ja koristelluista munista (aka pääsiäismunista). Lisäksi pöydällä oli ainakin hyasintteja ja pähkinöitä, jos oikein muistan. Esineet symboloivat kevättä ja tuovat onnea uuteen vuoteen.

Ei käy arki tylsäksi kun ottaa osaksi kalenteriaan kaikki mahdolliset traditiot :) Jännä on huomata, kuinka niissä yhdistyvät eri juhlat, uskonnot, kulttuurit ja päivämäärät - pohjimmiltaan kyse on varmasti alkujaan ollut samoista juhlista. Musta tuntuu yhä enemmän siltä, että olis pitänyt kauppatieteiden sijaan lähteä lukemaan historiaa. On tavattoman mielenkiintoista, opettavaista ja avartavaa nähdä omin silmin näitä palasia historiasta - ja sitten googlailla hullun lailla ymmärtääkseen miksi mitäkin juhlaa vietetään niin kuin vietetään...