Rantaetiketti

Lauantaina tarjoutui mainio mahdollisuus tarkkailla italialaisten rantaelämää, sillä kukaan ei huudellut "äiti kato", vaatinut selvittelemään jotain sisarustenvälistä selkkausta tai osallistumaan rantalentikseen tulikuumalla hiekalla, kuten normaalisti. Oltiin merimiehen kanssa kahdestaan paikallisten suosimalla rannalla Tirreniassa, suunnilleen viimeisen vapaan aurinkovarjon alla.

Iltakahdeksan aikaan myös spanieli nauttii rantaelämästä.
Tällä kertaa Marina di Pisassa, todnäk uinnista haaveillen.

En todellakaan tiedä koko Italiasta, mutta täkäläisillä on havaintojeni mukaan tapana vuokrata vakipaikka joltakin maksulliselta rannalta. Vuokra, joka näillä seuduilla ja tänä vuonna on 1500 - 2000 euron paikkeilla kaudessa, kattaa yleensä aurinkovarjon, kaksi aurinkotuolia, mahdollisesti myös yhden aurinkovuoteen sekä eräänlaisen pukukopin, jossa voi säilyttää rantakamoja, vaihtaa vaatteet ja toisinaan jopa suihkutella privaatisti. Tämä kokonaisuus on tarkoitettu perheelle, 4-6 hengelle. Myös vieraita saa tuoda omalle paikalle, ainakin me lasten kanssa nautittiin ystävien vieraanvaraisuudesta jokunen viikko sitten, maksamatta itse lystistä senttiäkään.

Vaikuttaisi siltä, että yleensä koko suku kokoontuu samalle rannalle, vuosikausia. Mitä "parempi" asiakas olet, sitä paremman paikan saat, yleensä lähimpänä merta sijaitsevan. Mikä tarkoittaa, että meidän kaltaiset uskottomat kausiliputtomat sijoitetaan takariviin, jos paikkoja ylipäänsä on vapaana. Tällä kertaa sijainti oli ihan se ja sama, kun ei tosiaan tarvinnut ketään aalloissa tarkkailla. Ja meillehän päivä kustansi 18 €, hinnat vaihtelevat yleensä parinkympin molemmin puolin. Jos tarjolla on myös uima-allas, on hinta luonnollisesti korkeampi.

Koska me ollaan täällä "vaan käymässä", ei olla haluttu kihlautua minkään yksittäisen paikan kanssa. On kivempaa käydä eri rannoilla, välillä pelkällä uima-altaalla, toisinaan vesipuistossa. Myös ilmaisia rantoja on, toki. Näillekin paikalliset lähtevät yleensä isommalla ryhmällä, omine aurinkovarjoineen ja -tuoleineen. Ja kylmälaukkuineen, sillä rantsussa vietetään koko päivä. 

Lauantaisen tarkkailun tuloksena voisin tiivistää italialaisten rantaelämän teemaan "nuorison hengailu Kampin kauppakeskuksessa". Siis kyseessä on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Otetaan rennosti, käydään moikkaamassa tuttuja, jutellaan, jaetaan eväitä, pelataan ehkä välillä jotain. Lapset kirmaavat pitkin rantaa keskenään, vanhemmat vahtivat toistensa jälkikasvua vuorotellen, välillä saatetaan ottaa pienet nokoset. Harvempi lukee kirjaa, lehteä jokunen, ja jos joku täyttää vaikka ristikkoa, osallistuu siihenkin isompi porukka. 

En tiedä paljonko täkäläisillä on mökkejä, mutta mun mielestä näyttää, että tämä rantaelämä vastaa meikäläisten mökkeilyä, kuten olen jo aiemminkin todennut. Monilla tuttavillani tuntuu olevan jonkinlainen kakkosasunto, yleensä kerrostalo-osake, rannan lähellä. Mutta ei siellä olla, tai rauhaa ja yksinäisyttä haeta, vaan päivät vietetään rannalla ystävien ja sukulaisten parissa. Poissa on myös kaikenlainen suorittaminen - eihän rannalla nyt kukaan voi puuhata mitään hyödyllistä.

Toisaalta, ei näillä keleillä mitään hyödyllistä oikein jaksa puuhaillakaan, ainakaan ulkona. En muista, koska viimeksi on satanut - taisi olla joskus ennen kuin lapset aloittivat lomansa. Lämpötila on alati kohoamaan päin, ja viikon päästä meitä kurittanee taas joku afrikkalainen korkeapaine. Luvassa on yli neljänkymmenen asteen lämpötiloja, joten taidan suosiolla haudata suunnitelmani päiväretkistä Bolognaan ja Firenzeen ja suunnata jonnekin vilvoittavien merituulien ääreen, jatkamaan paikallisten tarkkailua. Velttoillen.