keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Viikko numero kolme

Pistetään tämmönen kuvituskuva tähän alkuun, joka ei liity seuraavaan
tekstiin juuri mitenkään. Paitsi että kyse on (ilmeisen antiikkisesta)
koulubussista, joka on parkkeerattu tohon meidän nurkille.

En ois millään pari viikkoa sitten uskonut, että lapset ihan totta sopeutuu tähän kouluhommaan näin nopeasti. Tällä viikolla ollaan oltu jopa hilpeissä tunnelmissa sekä kouluun mentäessä että sieltä palatessa. Esimerkiksi maanantaina kotimatkalla Patu demonstroi, mitä tapahtuu kun joutuu olemaan sanojen puutteesta johtuen hiljaa suurimman osan ajasta, ja suu pääsee vähän kuivumaan. Kuinka sitten kuuluukin pelkkää pihinää, kun yrittää sanoa vaikka "good morning". Naurettiin Pinskun kanssa esitystä vedet silmissä :)

Jos ne sanat ois hallussa, uskaltais koulussa kuulemma jo puhuakin. Jollakin tapaa ovat silti onnistuneet kommunikoimaan, kun Sofia tuli tuossa päivänä muutamana esittelemään mulle suomen kielen taitojaan. "Koira, kissa, istu" ja muutamat muut tuli ihan täydellisellä aksentilla. Molempien luokat toivottavat aamuisin toisilleen "hyva huomentta" ja niin edelleen. Eilen Patu pelasi tietokoneella ja kommentoi yhtäkkiä "help, aiuta" eli samma på italienska. Lapset laskevat myös näppärästi yhteentoista sekä englanniksi että italiaksi.


Giuseppe Toniolo koulun aulasta.
 
Koulussa on tapahtunut myös muutoksia. Pinskun ope vaihtui vähän ykskaks yllättäen, kun Mr Nathan siirtyikin lukion puolelle. Uusi ope miss Annie on tulossa Uudesta-Seelannista viimeistään ensi viikon alussa ja siihen asti rehtori miss Wendy pitää ohjia käsissään. Neitimme ei tunnu olevan vaihdoksesta moksiskaan, kuulemma ihan kiva että tulee naisope. Hyvä näin.

Ensimmäinen tutkimusjakso on sekin pyörähtänyt käyntiin. Westminsterin kv. koulussa oppiaineita ei jaotella perinteiseen tapaan niin, että otetaan päivän aluksi pari tuntia matematiikkaa, sitten äidinkieltä/italiaa/englantia ja lopuksi vaikka liikuntaa. Sen sijaan lasten kanssa tutkitaan yhtä laajempaa aihepiiriä 4-6 viikon ajan. Pinskulla vuorossa on uskot ja uskonnot ja Patulla erilaiset roolimallit. Toki tämän lomassa lasketaan matikkaa*, lauletaan ja liikutaan kuten muuallakin. Olen erittäin viehättynyt tästä tavasta opettaa ja on hienoa, että lapset pääsevät opiskelemaan tähän päivään tuodulla metodilla. Alla oleva (pitkähkö mutta viihdyttävä, englanninkielinen) video kuvaa koulun opetusfilosofiaa ja sen taustoja hyvin.

 * Täällä KAIKKI kertotaulut pitää muuten osata jo 7-vuotiaana ja pirun hyvin. Vähän haastetta.


Kielikin on ilmeisesti tarttunut jo ainakin korvaan jos ei muuten, kun Pinsku totesi mulle yhtenä iltana (englanninkielistä, koulusta lainattua) kirjaa ääneen lukiessani, että: "Äiti, sun englanti kuulostaa ihan ruotsilta". Aivan! Sitä se syntyperäisten englanninkielisten kuuntelu saa aikaan.
 
Mutta jottei menisi ihan yksipuoliseksi hehkutteluksi, otetaan loppuun haastattelunpoikasta. Aika nihkeästi vastasivat, mutta pääsivätpähän ääneen kuitenkin:
 
Millasta koulussa on ollut?
Patu: Ihan mukavaa.
Pinsku: Kivaa.

Mitä siellä tehdään?
Patu: Koulutehtäviä, mennään puistoon ja syödään.
Pinsku: Kaikenlaista. Ollaan paljon ulkona, siellä on matikkaa ja uskontoa. Läksyjä tulee harvoin.

Minkälaisia koulutehtäviä? Mikä on ollut suosikkisi?
Patu: Kaikenlaisia. Suosikki on ehkä laskutehtävät. Ne ei oo vaikeita.
Pinsku: Kivoja. Sellainen kuvatehtävä, jossa kuvattiin iPadilla ja sitä sai muokata.

Onko sulla kavereita? Mitä te teette yhdessä?
Patu: On, Eduardo. Ollaan yhdessä, mut ei voida leikkiä paljon mitään kun en osaa kieltä. Mutta jos otan jonkun lelun mukaan, niin pystytään leikkimään.
Pinsku: On ihan riittävästi. Kaksi kaveria nimeltä Isabella ja Sofia. Ollaan puistossa yhdessä ja leikitään.

Miten se leikki sujuu ilman yhteistä kieltä?
Pinsku: Hyvin. Puhutaan käsikielellä. Olen opettanut Sofialle vähän suomea.

Oletko itse oppinut italiaa?
Pinsku: joo, vähän.

Entäs englantia?
Pinsku: kyllä. Yes, no, what's your name ja aika paljon muutakin.

Onko opettajasi kiva?
Patu: On.
Pinsku: On. Tai mun ope on nyt miss Wendy joka on meidän koulun rehtori. Mun vanha ope Mr Nathan jäi pois ja meille tulee sen tilalle kohta uus opettaja miss Annie.

Onko koulussa jotain tylsää?
Patu: Ei.
Pinsku: Ei oikeastaan.

Vieläkö sua jännittää kouluun meno?
Patu: Ei eikä itketä.
Pinsku: Ei.

Lopuksi mainittakoon vielä, että lapset antoivat tänä aamuna koko koulutaipaleen arvosanoiksi 5- ja 4+ (asteikolla 1-5). Vaikka koulupäivät on niin pitkiä että joskus vähän valituttaa. Mutta ei meillä nyt enää mitään hätää koulun suhteen ole! Jee!

2 kommenttia:

  1. + mukava kuulla lasten sopeutumisesta. Suomalaisten opettajien pitäisi ehdottomasti päästä opintomatkoille....( valitettavasti ei tällä rahan jaolla koskaan)Jotain uuttaa 3 luokkien opetuksessa onneksi kuitenkin. Uudet rouvat A ja B luokalla toteuttavat viikkoon painottuvaa opetusta. Maanantaina annetaan viikon läksyt ja viikolla opetettavat asiat, perjantaina tarkistetaan kaikki tehtävät... tämäkin sentään jotain, antaa liikkumis varaa läksyjen tekoon.
    Vanhempain illassa Iineksen opettaja kyseli kovasti mitä mieltä lapset ovat olleet pitkästä maanantai päivästä 9 -15? Keventävät tätä HURJAN pitkää päivää lukemisella ja kuvamataidolla. Itseäni lähinnä huvitti kun tuli mieleen nuo P&P:n päivät.
    Tänään Yle muuten uutisoi noista Merimiehen laivoista. T. päivi

    VastaaPoista
  2. Toi lisääntynyt jousto on kyllä hyvä homma. Olenkin miettinyt mitä ne Helmen viikkotehtävät-viestit tarkoittaa (Pinsku on siellä edelleen aktiivisena joten saan kaikki samat viestit kuin muutkin).

    Toisaalta tykkään kyllä myös tosta Suomen leppoisammasta koulupäivästä. Jos nyt olisin pääsisisin systeemeitä suunnittelemaan, pitäisin koulupäivät sellaisina kuin ne Suomessa on, mutta venyttäisin iltapäivää harrastustoiminnalla: liikunnalla, kuvataiteella, musiikilla jne. jotta ei sitten tarvis enää lähteä minnekään kun kaikki on kotona.

    No, en ole systeemejä suunnittelemassa, joten täytynee vaan sopeutua :)

    Terkut sinne, toiv. kämpän myynti edistyy (ja pääsette tänne :)!

    VastaaPoista