Kokki kolmoset

Nonni. Kätevä emäntä kävi kaupassa tehdäkseen etikkapunajuuria, joita täältä ei ainakaan vielä ole löytynyt valmiina, ja joita muutamien ruokien kanssa kaipaillaan. Google Translate väittää sinnikkäästi, että ostin 1,5 kg punaisia nauriita. Kai se on sama asia???

No, kokeillaan. Myöskään väkiviinaetikkaa ei kaupasta löytynyt, mutta mennään viinietikalla (jonka laimennussuhde on 1:1 kun viinaetikalla on 1:2, kertoi Google).

Mun gourmet-osaaminen näyttäis lisääntyvän täällä huomattavasti, kun on pakko selvittää ja opetella sellaisiakin perusasioita, joita ei aiemmin ole tarvinnut miettiä. Tähän mennessä olen tehnyt täällä elämäni ensimmäiset:

• Korvapuustit. Tässä hommassa lapset oli hyvänä apuna. "Parhaita mitä olen täällä syönyt", sanoi merimies. Kehutaso riittäköön.
• Bearnaise-kastikkeen. Kamalaa. En tee uudestaan, tilaan valmispusseja Suomesta.
• Kinkkukiusauksen ilman valmista peruna-sipulisekoitusta. Kinkkukuutiot oli sentään valmiina. Tämä oli erittäin positiivinen yllätys, eikä edes vaikeaa. Siis parasta kinkkukiusausta ikinä. Otetaan ohjelmistoon.

Nyt laajennetaan siis etikkasäilykkeisiin, ja sen jälkeen uppoudun karjalanpiirakoiden haasteelliseen maailmaan. Myös hernekeittoa on kokeiltava, vaikka vähän hirvittääkin sen hauduttamiseen (?) tarvittava aika.

Eiks näytäkin ihan oikeilta?!
Rumimmat on toki piilotettu alle.

Kuten yltä voi päätellä, en ole koskaan ollut kummoinen kokki. Kiirekin on aina ollut, joten on täytynyt turvautua puolivalmisteisiin. Ilman huonoa omaatuntoa. Tää seikkailu uusien ruokalajien maailmassa on kuitenkin ihan mielenkiintoista, ehkä tästä tulee tapa jatkossakin? Onnekkaita ovat lapset, kun ei enää tarvi todeta kavereille: "meidän äiti leipoo pullat pussista". Nojoo.

Tässä suhteessa omena on pudonnut kauas puusta, tai ainakin äidistä (merimieshän meillä aina se parempi kokki on ollut). Luontevien taitojen puutteesta huolimatta olen ottanut lapset sinnikkäästi mukaan ruuanlaittoon ja työ taitaa alkaa kantaa hedelmää. Tässä lasten koristelema kakku, joka nautittiin vapaapäivän kunniaksi (juhlapäivä se on vapaapäiväkin!):

Mansikka-mustikka-vadelmakakku, namskis.

Vielä suuremmat pisteet ansaitsee Pinskun kehittämä viikonloppujen aamiaistarjoilu. Lomalla se tuli sänkyyn klo 8.30, arkiaikataulussa varhennettuna n. klo 8. Lysti kustantaa 2 €/kk ja rahat ohjataan lyhentämättöminä pikkuveljelle (älkää kysykö, miksi). Kyllä meidän kelpaa!

Aamiainen mun makuun

Mut nyt siis punajuurihommiin. Katotaan kuin käy.

P.S. Ei ollut helppo kouluaamu Patulle tämä neljäskään, mutta positiivisesti katsottuna voisi nähdä kyllä ihan pikkiriikkistä edistymistä. Tai sit mun sydän alkaa vaan kovettua.

---- Edit 11:14 ---

JOKU ois voinut kertoa, että punajuurten vaatima pitkä keittoaika (jonka ymmärsin olevan tooosi pitkä) vaatii myös kattilan tarkkailua ja kenties nesteen ajoittaista lisäämistä. Että ei kannata ainakaan uppoutua kavereiden blogien lukemiseen siksi aikaa kun niitä keittelee. Muuten voi käydä näin:

No oho. Mut ehkä näistä tulee ihan hyviä
jos raaputtelee ne palaneet kohdat pois....? :D