Rytmi

Toisinaan on vaikeaa sopeuttaa oma päivärytminsä täkäläiseen. Yritän edelleen toistuvasti lähteä asioille alkuiltapäivästä, ennen kuin haen lapset koulusta. Vaan eihän se käy. Siesta, tai la pausa kuten iltapäiväbreikkiä täällä nimitetään, on vahvasti käytössä. Lukuunottamatta muutamia ketjuliikkeitä ja isompia myymälöitä, kaupat, postit ja virastot sulkevat ovensa noin klo 13 jopa klo 16 asti. Ja se olis just se aika, jolloin mä haluaisin hoitaa asioita. Höh.

Iltapäivän tauko ei kuitenkaan tarkoita, että täällä otettaisiin (työ)elämä jotenkin rennommin. Tänäkin aamuna kuhina oli kova klo 8 aikaan, jolloin ainakin iso osa opiskelijoista näyttäisi aloittavan päivänsä. Naapurin lihakaupassa ja muissakin lähistön pikkuliikkeissä liikehdintä alkaa jo klo 6 ja asiakkaille ovet aukeavat klo 7. La pausan jälkeen kauppa on auki klo 20 asti. Muutenkin "viiden ruuhka" ajoittuu täällä myöhemmäksi, n. 19-20 aikaan. Toisaalta myös tuolloin klo 13 ruuhka on melkoinen, kun porukat lähtevät joukolla kotiinsa tai lähiravintoloihin syömään. Italialaisille lounas, pranzo, on yleensä päivän pääateria, joten edellispäivän tähteet mikrossa lämmitettynä on harvemmin tapana (paitsi nyt, jos/kun ihmiset joutuvat säästämään yleisen taloudellisen tilanteen takia).

Kuva täältä: http://www.buoni-pasto.com/pausa_pranzo.html

Merimiehen toimistossa la pausaa ei vietetä. Työpäivä on 9-17 ja niin varmaan muissakin toimistossa (sis. lounastauon). Moni tulee töihin myös lauantaiaamupäiväksi. Myös pikkuliikkeet on avoinna lauantaiaamuisin ja isommat klo 21 asti. Sunnuntaisinkaan ei kaikkialla vietetä pyhäpäivää, eilen esim. käytiin Carrefourissa klo 20 jälkeen hoitamassa viikon ruokaostokset. Sen sijaan maanantaiaamuisin jotkut liikkeet pitävät ovensa kiinni.

Pitkiä päiviä tekevät, nuo italialaisetkin. Toisaalta koti- ja työelämä limittyvät monilla todnäk nätisti toisiinsa, sillä neljännes italialaisista työllistää itse itsensä ja perheyrityksiä on paljon. Muutenkin pk-sektori on vireää; asukaslukuun suhteutettuna yli kolmanneksen EU:n keskiarvoa suurempi. Naisten määrä työelämässä on kasvanut, ja täällä pohjoisessa johtanut mm. siihen, että syntyvyys on nykyisin hyvinvointivaltioiden pienimpiä.

Jännä juttu muuten tuo pohjoisen ja eteläisen Italian ero. Kaveri kertoi italialaisen tuttavansa sanoneen, että ero Suomen ja Pohjois-Italian (Milanon) välillä on pienempi kuin ero Pohjois-Italian ja etelän välillä. Tämä saattaa selittää sitä, miksi itsestäkin tuntuu että täällä moni asia toimii kuten kotimaassa on tottunut. Siis toimii, vaikka tuo iltapäivien rytmihäiriö ottaakin välillä vähän pannuun.

Mun oma rytmi on edelleen aika joustava, joten ihan turhaan tässä oikeastaaan marisen. Maanantaisin on yleensä opiskelupäivä, tiistaisin menen koululle lounas- ja välituntiavuksi klo 12-13 ja koska päivästä tulee muutenkin rikkonainen, olen ajoittanut tiistaille vähemmän pitkäjaksoista keskittymistä vaativia hommia, siivousta ja asioiden hoitoa. Keskiviikkoisin on italian(yksityis)tunti klo 14-15 ja aamupäivä menee useimmiten edelliskerran läksyjen parissa. Torstaisin ja perjantaisin on taas opiskeluja ja/tai töitä. Tai vapaapäivä, jos siltä tuntuu :)

Lasten kuskaus edestakas vie päivästä oman aikansa. Koiran lenkitys (päivittäin 1,5-2 h) ja arkiruuanlaitto on myös meikäläisen hommia. Jossain välissä hoidan myös omat urheiluni, juoksulenkit ja jumpat. Joten ei tässä mitään laakereilla lepäillä, kiireisiä ollaan kuin eläkeläiset.

Ihan parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että voi elää aika lailla fiiliksen mukaan*. Ylipäänsä elää tässä hetkessä. Ja se tuntuu niin hyvältä, että suosittelen kyllä tällaista väliaikaistakin leppoistamista ihan kaikille, oli kansantaloustieteilijät siitä mitä mieltä tahansa.

Hapekasta viikkoa!

*Toistaiseksi, ihan varmaan tulee vielä hoppu sen gradun kanssa tätä menoa