Katsastus autoilukulttuuriin

Suomen Italian suurlähetystö tietää kertoa: "Italiassa auto on käyttöesine, johon tuleviin kolhuihin ei välttämättä suhtauduta kovin vakavasti." No älä. Kaikenlaista klommoa ja ruttua, lyttyyn ajettua puskuria ja hajoitettua peiliä on vastaan tullut. Maa on myös EU:n autoistunein heti Luxemburgin jälkeen. Teillä siis riittää vipinää.

Ton auton pieni peltivaurio oli korjaamatta ehkä kuukauden.
Huomaa myös pysäköinti risteysalueelle.

En ole vielä ajanut autoa täällä, mutta havainnoinut olen aktiivisesti. Autoilukulttuuri näyttäis olevan suht meikäläisen ajotyylille sopiva, eli pikemminkin proaktiivinen kuin tiukan normatiivinen. Tilaa tulee, jos sitä ottaa. Liikennettä luetaan koko ajan eikä sokeasti luoteta siihen, että kyllä se vasemmalta tuleva väistää. Jotenkin homma silti toimii hämmästyttävän hyvin. Tosin skootterit tekee liikenteestä aika mielenkiintoisen. Ne ohittaa oikealta, vasemmalta tai mistä milloin parhaiten pääsevät, pitävät liikennevaloja lähinnä nimellisinä ja kulkevat surutta kiellettyyn ajosuuntaan. Ei ihme, että skootterionnettomuuksia sattuukin paljon.

Mopoa joka lähtöön

En vielä ole tottunut - saa nähdä tulenko koskaan tottumaankaan - siihen, että mummoikäiset painaa skodeilla ihan samaan malliin kuin teinit. Pieni hymy nousee aina kasvoille, kun näkee kesäleninkiin tälläytyneen kuuskymppisen hyppäävän skootterin selkään ja kaasuttavan kaupungille. Mummot on myös aktiivisia autoilijoita, reippaita ja pelkäämättömiä. Kokemukseni mukaan Suomessa on useimmiten toisin. Muutenkin täällä näkee kotimaata useammin tilanteita, joissa nainen on ratissa ja mies istuu pelkääjän paikalla. Ehkä se johtuu siitä auton statuksesta käyttöesineenä?

Saatiin muuten viimein hankittua kaveri merimiehen virka-autolle. Verotuksellisista, hinnoittelullisista yms. syistä joista puolet menee yli mun hilseen, päädyttiin malliin, joka saksalaisen tutkimuksen mukaan pelottaa kanssa-autoilijoita eniten. Mahtava peli. Ainut pikku pulma on, että sen mahduttaminen autotalliin on senttipeliä. Ylimääräistä jää mahtavat 7 cm, ja kaiken kukkuraksi auto pitää peruuttaa talliin. Ou nou.

Hyvin se sinne mahtuu, jepjep.

Pitäis kuitenkin vissiin opetella toi millintarkka pysäköinti, koska täällä se tulee usein tarpeeseen. Kun niitä autoja on paljon ja kaupungit tiiviisti asutettuja, tekee toisinaan tilasta tiukkaa. Nokkelat italialaiset sitten parkkeeraa rinnakkain, hyvin lähekkäin, poikittain tai vaikka jalkakäytävälle, jos muualle ei mahdu. Sellasella ronskilla tyylillä mäkin varmaan saisin auton parkkiin, mutta valitettavasti tsitymaasturia ei ostettu mulle harjoittelukappaleeksi.

Pysäköinti pisalaisittain

Ja toinen versio. Arvatkaa kumpi on menosuunta?

Niinpä olen kallistumassa hyötyliikunnan elikkäs pyöräilyn kannalle. Hankittiin maanantaina mulle ja Patulle uudet fillarit (edellisen uuden sainkin 12-vuotiaana), jotta päästään koko perhe baanalle. Merimiehellä ja Pinskulla tämä asia toki olikin kunnossa jo ennestään. Eilen käytiin tunnin testiajelulla ja se oli ihan sairaan* nastaa!

Tosin voisin mäkin pienen bilikan hankkia. Tää naapurustosta bongaamani olis aika lailla mun tyylinen:

Voiko söpömpää olla?!

No, kattellaan.

* Lasten lempisana nykyään. Kaikki on sairaan kivaa, rumaa, tyhmää, ihanaa tai mageeta. Daa.