Pinsku on nopea syttymään, ystävystymään, lähtemään mukaan. Kaikki uusi on lähtökohtaisesti mielenkiintoista, muutos on kivaa ja pitää virkeänä, elämä on ylipäänsä täynnä kiinnostavia, tutkimattomia mahdollisuuksia.
Patulle status quo on paras olotila. Silloin, kun hommat toimii niin kuin on totuttu, tulee turvallinen olo. Muutos on vastenmielistä, kaikki uusi arveluttaa. Vähemmän on enemmän. Miksi korjaamaan ehjää, muuttamaan tilannetta jolloin kaikki on hyvin?
Joten kun ollaan kouluviikossa numero kaksi, on esikoinen päässyt jo uutuudenviehätyksen yli, kun kuopus on vasta todennut, että rutiinit on hallussa ja homma onkin ihan nastaa. Tällä viikolla ei olla itketty aamuisin eikä päivisinkään, josta nuorimies on itsekin tohkeissaan. Päivät kuulemma "menee paljon nopeammin nyt, kun tietää mitä siellä tehdään".
Ei Pinskukaan aamuisin itke, mutta iltapäivisin kotiin on tullut kiukkuinen pieni pörriäinen. "Mieti että ite istuisit seitsemän tuntia päivässä puhumatta mitään", jne. Arvatenkin neitiä alkaa tökkimään se, että ei pysty ilmaisemaan itseään eikä siksi pysty osallistumaan luokan menoon kuten muut. Ei perhana pääse keskipisteeksikään. Onneksi sentään on niitä kavereita! Ehkä myös veljen reipastuminen on antanut tilaa omalle pahalle mielelle. Kukin vuorollaan.
Huoleen ei kuitenkaan ole syytä. Mr Nathan hehkutti viimeksi tänä aamuna sitä, kuinka nopeasti tyttö on päässyt mukaan, tietää mitä tehdään ja yrittää sinnikkäästi myös puhua. Kuulemma hämmästyttävän vikkelää toimintaa. Ope varmaan tietää mistä puhuu, kun on lukuisten Italian-vuosien lisäksi opettanut Libyassa, Omanissa, Saudi Arabiassa ja Qatarissa. Luulis, että on nähnyt kaikenlaista.
Tällä hetkellä siis valtakunnassa kaikki hyvin! En todellakaan luule, että tilanne jatkuu näin positiivisena loputtomiin, mutta nyt nautin joka hetkestä. Onni palasi kotiin, se vasta on mukavaa!
 |
| Koululaiset välitunnilla. Karuselli on kova sana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti