Kouluviikon nro 4 tilannepäivitys on ohuenlainen, sillä Patu ei viikkoa ole vielä edes aloittanut ja Pinskukin sai viikon ensimmäisen työpäivän pulkkaan vasta tänään. Herran status on lauantaista asti ollut about tämä:
 |
| Petipotilaana |
Heti kun siirryttiin kesästä syyspäiväntasauksen yli, niin eiköhän kaverille nouse kuume. Mitään muita suurempia oireita (päänsärkyä, kurkkukipua ja pahoinvoinnin tunnetta lukuun ottamatta) ei ilmaantunut, mutta lämpö huiteli pari päivää reippaasti yli kolmeysissä ja senkin jälkeen vielä sellaisissa lukemissa, että meikäläinen olisi ihan kanttuvei. Sen verran mystinen ja voimat kadottava tauti oli kyseessä, että päätettiin varmuudeksi eilen käydä etsimässä se ihmislääkäri ja varmistaa että pojalla ei ole angiinaa tai mitään vastaavaa.
Niinpä merimies ja poika lähtivät paikallisen sairaalan vastaanotolle (lue: päivystykseen lastenosastolle) kera eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Lääkäri otti vastaan kolmessa minuutissa, diagnoosi tuli viidessä ja mitään virusta kummempaa ei (onneksi) löytynyt. Angiinan pikatestikin näytti puhdasta. Saatiin epikriisi paperilla mukaan ja käsky palata kolmen päivän kuluttua, jos kuumeilu jatkuu. Signor Massart puhui ok englantia, kustannus käynnistä meille oli 0 euroa, helpotus suuri ja mikä parasta, paraneminen lähti käyntiin samantien. Palvelutaso oli siis tosiaan kohdillaan.
Pinsku taas vietti maanantain kotosalla vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Oli aika aktiivinen viikonloppu takana ja sunnuntai-iltana voimat totaalisen loppu. Päätettiin tarkastella tilannetta maanantain, ettei veljen tauti vaan lähtisi kiertämään, mutta jo puoleen päivään mennessä selvisi, että ei lähde ainakaan neidin suuntaan, ja tyttö oli itsekin sitä mieltä, että "tyyyylsäää, haluun kouluun".
Mutta ei tässä vielä kaikki. Maanantai-iltana hampaita pestessä kiinnitin huomiota Patun päässä vilistäviin ötököihin, lukuisiin. Huuto merimiehelle ja diagnoosi: täitä. Niistä oli varoitettu jo kouluun tutustumispäivänä, joten oletus on, että koulusta olivat päähän tarttuneet. Pengottiin siinä samalla koko porukan tukat, ja Pinskulta löytyi näitä pikkukavereita myös, multa kasa saivareita, merimieheltä ei mittään. Ja tämähän tarkoitti sitä, että myöskään tiistaista ei tullut koulupäivää sitä jo kovasti odottaneelle neidille, sillä pää piti ensin hoitaa kuntoon.
Tiistai kuluikin sitten rattoisasti näissä merkeissä:
 |
| Tarvikepakkaus ja ohjeiden tulkintaa Googlen avulla |
Onnekkaita ovat lyhyttukkaiset. Pinskun pään puhdistus kesti reilun tunnin + toisen kampaussession vielä illalla, Patu pääsi noin puolella tästä ja samaan tapaan homma sujui meillä aikuisilla. Tuloksena kymmeniä (ellei satoja?) kiikkiin jääneitä munia, muutama (kuollut) täi ja hyvin kammattu tukka.
Pyykkikone on laulanut tauotta eilisaamusta lähtien, kaikki lakanat ja tyynyliinat ja lähiaikoina käytetyt vaatteet on vaihdettu ja pesty kuudessakympissä, pehmolelut pakastettu ja lattiatkin mopattu. Huoh. Mut nyt alkaa kyllä olla aika puhdistunut olo. Kampaamistahan tässä jatketaan päivittäin ja uusi kemikaalikäsittely on edessä viikon päästä, mutta toistaiseksi on rauha maassa.
Ei mitenkään miellyttävä kokemus tämä täijahti, voin sanoa, mutta hämmästyin itsekin kuinka paljon vähemmän tämä homma mua iljettää kuin alunperin kuvittelin. Pääkin on (kieltämättä) kutissut jo jonkin aikaa (niin, jokuhan olis voinut tehdä tästä jotain fiksuja johtopäätöksiä) ja ne hyttysenpuremat saaneet muutenkin raapimaan, joten siinäkään suhteessa tämä ei ole niin järkyttävän dramaattista. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaverit lähtee nopeasti litomaan.
Joka tapauksessa, kun hoito oli aloitettu ja tilanne (ainakin toistaiseksi) hallinnassa, sai neiti luvan mennä kouluun tänään (kivaa oli). Patu veti vielä lonkkaa, mutta huomenna otetaan herrankin kanssa suunta kohti Piazza Tonioloa. Ja mä voisin ehkä viimein tehdä jotain opintojeni eteen. Ellei Mr Murphy keksi vielä jotain muuta pientä kivaa.
