Tipittömällä

Espanjassa ollessa piti tarkistaa, mikä olikaan maan tippauskäytäntö. Nettilähteideni mukaan: sama kuin Suomessa, tai Italiassa. Eli ei tarvitse tipata, saa toki, mutta usein esimerkiksi pyöristäminen lähimpään tasasummaan on ok ja jo enemmän kuin tarpeeksi. Saman tiedonhakusession aikana törmäsin myös mielenkiintoiseen Italiasta kertovaan blogipostaukseen, jonka sisältö on pakko jakaa, niin osuvasti se kiteytti paikalliset tavat. Meitsin näkövinkkelistä muokattuna:

Kuinka ollakaan, näköjään 8/11 vinkeistä liittyy ruokailuun. Only in Italy.

1. Tipit

Italiassa ei tarvitse murehtia tippaamisesta, sillä palvelu on yleensä huomioitu jo maksussa, joka lisätään laskuun nimellä coperto (e pane) tai servizio. Coperto (kattausmaksu) on havaintojeni mukaan tavallisin, ja ilmoitettu ruokalistassa. Yleensä 2-4€/hlö, tai harvemmin prosenttiosuus loppusummasta.

2. Liput

Bussi-/ratikkalippuja saa harvemmin ostettua kuljettajalta, tosin ainakin Pisassa ja Livornossa se onnistuu kyllä, mutta korkeammalla hinnalla. Tiuhaan sijoitetut tupakkakaupat (tabaccheria) lippuja sen sijaan myyvät, samoin lehtikioskit (edicola) - ainakin Milanossa. Ja liput, niin bussissa, junassa kuin ratikassakin, pitää leimata! Junissa leimauslaitteet sijaitsevat laiturilla, junaan noustua on siis jo liian myöhäistä.

3. Siesta

Ei siis kulje nimellä siesta, vaan "tauko", pausa. Ihan en kyllä ymmärrä alkuperäisen artikkelin tuohtumusta moisesta termivirheestä, tauko kuin tauko. Monet virastot ja pikkuliikkeet pitävät tämän parin-kolmen tunnin tauon iltapäivällä, mutta isot liikkeet jättävät sen useimmiten väliin. Lisäksi kaikilla (pikku)liikkeillä pitää olla (?) vähintään yksi viikottainen lepopäivä, jonka käsittääkseni voivat valita itse. Esim. meidän kotikadulla suurin osa liikkeistä on kiinni sunnuntaisin, mutta pasticceria (konditoria) pitää lepopäivän keskiviikkoisin ja pizzeria tiistaisin.

4. Ruoka-aikojen noudattaminen

Tämä on erittäin olennainen pointti. Todellakin lounas syödään 12 ja 15 välillä (tai 12.30 ja 14 välillä, riippuu paikasta), päivällinen aikaisintaan klo 19 alkaen. Siinä välissä ei taatusti saa ruokaa, paitsi jostain kahviloista ja pikaruokapaikoista, tai lähempänä päiviällisaikaa aperitivoja baareista (niitä kyllä suosittelen). Kannattaa siis rytmittää ruokailut näiden mukaan. Jännästi sitä on itselläkin ruokarytmi muuttunut italialaiseksi, vaikka harvemmin ulkona syödäänkin. Merimiehelle tämä hivenen myöhäisempi rytmi tuottaa jatkuvasti ongelmia, kun kello on jo muutenkin tunnin jäljessä Suomesta: aamulla klo 9 töihin tullessa kotimaiset kollegat aloittelevat jo lounaalle menoa (tai vähintäänkin suunnittelevat sitä), täällä lounaalta palatessa klo 14 suomalaiset ovat jo kotiin lähdössä. Tehokasta, yhteistä työaikaa on siis vähemmän kuin äkkiseltään uskoisi.

5. Passiivinen palvelukulttuuri

Suomalaiseen mentaliteettiin sopivasti täällä(kään) ei juuri palvella, vaan asiakkaalle annetaan oma rauha niin ravintolassa kuin myymälöissäkin. Ravintoloissa juomat harvemmin kaadetaan laseihin, yleensä pullo kannetaan pöytään ja ruokailijat saavat itse kaataa sitä omassa tahdissaan. Kysyttäessä palvelua kyllä saa, usein oikein lämminhenkistäkin. Passiivisuus ei siis ole merkki palveluhaluttomuudesta.

6. Peperonipizza yhdellä peellä

Ei ole pepperonipizza vaan paprikapizza. Jos tulista salamia haluat, etsi listalta salame piccante. Älä myöskään oleta löytäväsi kinkku-ananaspizzaa, vaikka listalla olisi yli 80 erilaista variaatiota (kuten meidän kantiksessa). Ananas ei kuulu italialaiseen pizzaan, mutta esim. ranskalaiset perunat tai nakit kyllä. Outoa, mutta totta.

7. Oikeasta ruokailukaavasta kiinni pitäminen

Ravintoloissa italialaiset ovat rentoja, tai ainakin niissä kansankuppiloissa, joissa itse vierailen. Yllä selitinkin jo juomasysteemin, mutta muutenkaan ravintolassa ei tarvitse stressata. Vaikka listalla on antipastot, primot, secondot ja dolcet, syö mitä huvittaa. Itse otan usein antipaston ja pääruuan ja skippaan muut, mutta on ihan yhtä ok ottaa vain alkuruoka ja jälkkäri, kukaan ei tule katsomaan pahalla silmällä. Eikä sekään haittaa jos lapsilla on meno päällä, kyllä italialaiseen ravintolaan ääntä mahtuu. Keskity nauttimaan!

8. Tilaus ja maksu

Ulkona syödessä tilaus ja maksu vaatii vähän pelisilmää, sillä käytäntöjä on monenelaisia. Monissa kahviloissa, joissakin itsepalveluravintoloissa ja esim. Autogrilleillä mieti ensin, mitä haluat, mene sen jälkeen kassalle ja kerro tilauksesi, maksa, ja ryhmity sen jälkeen jonoon (joka italialaisittain on todnäk rivi) tiskille, esitä kuittisi kahvilatyöntekijälle ja selitä uudestaan mitä tilasit. Sen jälkeen odota tilaustasi ja siirry paikallesi. Joissakin paikoissa voit tehdä tilauksen joko pöydässä tai tiskillä ja maksaa lähtiessäsi. Myös ravintoloissa voit toisinaan joutua siirtymään kassalle maksamaan ennen poistumistasi, sillä tarjoilija ei välttämättä tuo laskua pöytään... seuraa siis mitä muut tekevät ja toimi samoin, tai kysy "scusi, si paga o si ordina prima?", kuten lähdeartikkelissani mainitaan. Harvemmin väärästä toiminnasta rankaistaan, paitsi noissa Autogrilleissä jne joissa tyhjänpanttina seisovat työntekijät eivät yleensä edes liikahda, ennen kuin näytät niille kuitin. Ei, vaikka voisivat hyvin liikkua samalla kassalle ottamaan tilauksen vastaan. Suattaap mennä tovi jos toinenkin siinä odotellessa.

9. Kahvi ruuan kanssa

Kahvi ei ole ruokajuoma (mutta juoko joku muka muutenkaan cappuccinoa spaghettin kanssa kuten alkuperäisessä artikkelissa ehdotettiin???). Kahvit, mielellään espresso, otetaan ruuan päätteeksi. Cappuccinoa ei juoda klo 11 jälkeen, iltapäivällä maitokahvia halajava voi valita sen sijaan esim. caffe macchiaton, joka on poliittisesti korrekti vaihtoehto. Turisteille nämäkin etikettikömmähdykset kyllä sallitaan, stressiä on turha tästäkään ottaaa.

10. Hedelmien ja vihannesten koskettelu paljain käsin

Supermarketeissa on aina tarjolla muovihanskoja, jotka kädessä hedelmät pitäisi pussiin poimia. Toreilla myyjät laittavat hedelmät pussiin, älä tee sitä itse. Meidän kotikadun pikkukaupassa, joka tavallaan on yhdistelmä supermarkettia ja torikauppaa, ei hanskoja ole, enkä aina jaksa odottaa että tulisivat palvelemaan, joten olen ronskisti itse hedelmät pussiin sullonut, ja vielä ollaan kavereita. Joustavuus toimii tässäkin.

Bonusnumero 11. Parmesan

Parmesania käytetään usein pastan päällä. Ei kuitenkaan KOSKAAN kalapastan päällä. Tai no, tästäkin on monta mielipidettä. Mutta periaatteessa näin pitäisi toimia, jos nyt oikeaa italialaista haluaa leikkiä.

Espanjaan palatakseni, huomasin taas, kuinka syvälle italialaiset tavat ovat jo meikäläisiin juurtuneet. Jotenkin kaikki poikkeamat niistä saivat aikaan ihmetystä. Hämmentävän tunteen sai aikaan myös tämä edellämainittu lista, joka todellakin tuntui niin tutulta. Näin se homma toimii! Saas nähdä, mitä kaikkea Suomeen palattuamme ihmetellään...