Opettajasta oppilaaksi

"The product of five and eight is fourty", antoi poikani esimerkin sanan "product" käytöstä eilen. Teimme viikottaisia spellingsejä, joiden yhteydessä aina mietimme sanan suomenkielistä vastinetta ja lausetta, jossa kyseistä sanaa voisi käyttää. Ei riittänyt mun ja merimiehen yhteenlaskettu englannin kielen osaaminen edellä mainitun lauseen muodostamiseen, meille "product" oli lähinnä tuote, mutta 9-vuotiaamme opetti, että kyseistä sanaa käytetään myös kuvaamaan sanaa "tulo" kertolaskussa. Lisäksi opimme, että drowsy tarkoittaa uneliasta. Tämän jälkimmäisen sanan kohdalla omatkin mielikuvat olivat kyllä oikeaan suuntaan kallellaan, mutta ihan nappiin ei olisi osattu ilman poikaa ja sanakirjavarmistusta kääntää.

Synonyymeja ja muutamia adjektiiveja koulun seinältä

Tässä sitä ollaan: koululaiset opettavat vanhempiaan englannin käytössä. Myönnettäköön, että kumpikaan meistä vanhemmista ei täydellistä kieltä puhu, mutta sen verran hyvää kuitenkin, että englanniksi on vuosikausia tehty töitä ja yhtä väitöskirjaakin parhaillaan. Vaan aivan juuri ajavat ohi, nuo naperot.

Seuraavaa kielisiirtoa mietitäänkin jo kuumeisesti. Mitä englannin rinnalle Suomeen palattuamme? Olen ihan varma, että pelkkä englannin osaaminen ei lastemme sukupolvelle tule riittämään, vaan rinnalla pitää hallita myös joku muu, laajalti käytetty kieli. Kiinaa Pinsku aloitteli, mutta ei jatkanut enää kevätkaudella (lähinnä siksi, että kaikki muut kaverit pääsi puistoon siksi aikaa, kun neidin piti vielä jatkaa yksi ylimääräinen tunti koulun jälkeen). Italiaa nyt toki osaavat alkeistasolla, mutta ehkä ranskasta, saksasta tai espanjasta olisi enemmän hyötyä? Onneksi ei tarvi ihan vielä päättää tätä asiaa, kun ainakin jouluun asti mennään nykykielikombolla.

Kielten opiskelun hyötyihin voi myöhemmin elämässä törmätä yllättävissä tilanteissa. Kuten itselleni kävi viime viikolla, kun huomasin että pystyn aivan mainiosti käyttämään tutkimuksen lähdemateriaaleina myös ranskankielistä aineistoa. Kun mainitsin asiasta italian opettajalleni, totesi hän, että varmasti menee myös italiaksi. Näinköhän, mietin, mutta ehkä silti voisin laajentaa hakusanoja myös muihin edes kohtuullisesti osaamiini kieliin.

Vaikka italialaisten englannin kielen taito on mitä on, tulee tilanne luultavasti muuttumaan täälläkin lähivuosina. Kielitunnit alkavat nykyisin jo päiväkoti-iässä ja monet ottavat yksityistunteja päälle. Ongelmana ovat kuulemma toistaiseksi epäpätevät opettajat, mutta ainakin siemen kielten opiskeluun kylvetään jo varhaisessa, otollisessa vaiheessa. Eikä se opiskelu taida olla liian myöhäistä koskaan - viime viikolla kanssani samalla italian opettajalla (tosin ei samoilla tunneilla) kävi 84-vuotias arizonalainen lady. Ei oppi ojaan kaada!