 |
| Jono vs. Patun jalka |
Tarkemmin sanoen, me Pinskun kanssa ei moista edes noteerattu, mutta luonnontutkijana aiemminkin kunnostautunut Patu huomasi tämän kummallisuuden ja huuteli meitä pysähtymään. Luuli ensin käärmeeksi, mutta sitten paljastui että jonossa oli 28 karvaista toukkaa matkalla jonnekin.
Olivat aika hauskoja, Pinsku niitä vähän tökki kepillä ja kun yksi erkani joukosta, alkoi koko jonon päät kääntyillä ja huhuilla kadonnutta kaveria. Kun jono katkesi, lähti ensimmäiseksi jäänyt etsimään uutta reittiä. Eteenpäin matkasivat toisiaan takapuoleen tökkimällä, päättäväisesti etenivät päämääräänsä - mikä sitten lieneekin.
Kotona näytettiin kuva ja selostettiin tarina merimiehelle, joka oli nähnyt aivan samanlaisen jonomuodostelman, samana päivänä. Tänään kerroin asiasta parille kaverille, joista toinen totesi että oli nähnyt saman näyn täällä viime vuonna näihin aikoihin, tehden samat havainnot jonokäyttäytymisestä.
Äsken oli pakko googlailla että mistä tässä nyt oikein on kysymys. Selvisi, että kyseessä on isokulkuekehrääjän toukka, jotka tuhoavat pinjapuita ja ovat myrkyllisiä sekä ihmisille että koirille. Eli kannattaa välttää, jos haluaa allergisilta reaktioilta ja ihoärsytykseltä välttyä. Toukkien tapana on kulkea jonossa, ja kun eräs tutkija pisti kaverit ympyräksi, kiersivät ne kehää viikon verran. Tämä tapahtui 1800-luvulla.
Isokulkuekehrääjää ei tavata Suomessa, mutta tiedättepähän nyt sitten mistä on kyse, jos vastaavanlaiseen ilmiöön Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa tai Keski-Aasiassa vieraillessanne törmäätte. Älkää koskeko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti