Yhtenäinen Italia

Italiassa matkaavat eivät voi välttyä törmäämästä muutamiin mahtimiehiin, kuten Garibaldiin, Mazziniin, Cavouriin ja Vittorie Emanuele toiseen. Näille herroille osoitettuja aukioita, katuja, patsaita ja muita muistomerkkejä löytyy joka kaupungista ja pitäjästä. Yhteisenä nimittäjänä toimii Il Risorgimento, Italian 1800-luvulla tapahtunut yhdistyminen, jossa vaikutti pienessä roolissa myös meidän kotikadullemme nimensä antanut Vincenzo Gioberti.

Mazzinin aukio ja patsas Pisan jokirannassa (tarkkasilmäisille)

Upeasta historiastaan tunnettu Italia ei nimittäin ole pitkään ollut yhtenäinen valtio, jos on sitä todellisuudessa vieläkään. 1800-luvulla nationalismi nosti täälläkin päätään ja lukuisten sotien, liittoutumisten ja uudelleenjärjestäytymisten jälkeen syntyi viimein Italian kuningaskunta vuonna 1861. Ensimmäiseksi kuninkaaksi nimettiin Piemonten, Savoijin ja Sardinian kuningas Vittorio Emanuele II ja pääkaupungiksi Torino. Lopputulokseen vaikuttivat suuresti Italian yhdistäjäksi nimetty sotamies, punapaitojen johtaja Giuseppe Garibaldi, tämän aatetoveri, filosofi Giuseppe Mazzini sekä diplomaattisesti taitava poliitikko Camillo Cavour. Nämä "isänmaan isät" nauttivat edelleenkin suurta kunnioitusta Italiassa, vaikkakin Wikipedian mukaan "Varsinkin Pohjois-Italiassa on nykyään paljon sellaistakin ajattelua, että Cavour olisi voinut jättää Italian yhdistämättä." Yhtenäistymistä juhlitaan viidenkymmenen vuoden välein maaliskuun 17. päivänä. Edelliset, 150-vuotisbileet, olivat 2011.

Vaikka maan politiikka on värikästä edelleen, ei nykytilanne vedä vertoja menneille vuosikymmenille. Torino pysyi pääkaupunkina vajaat kymmenen vuotta, menettäen asemansa ensin vuonna 1865 Firenzelle ja sitten Roomalle, josta tuli pääkaupunki 1871. Tasavallaksi Italia muuttui 1946 toisen maailmansodan vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina, toisine suurmiehineen...