Koulupohdintoja ja eteneviä hommia

Sunnuntaina kävimme katsomassa naapurikuntaan San Giuliano Termeen syksyksi synnytettävää uutta englanninkielistä koulua, The Elisabeth English Academya. Koulun taustalla häärii joukko Westminsterin entisiä opettajia, mukaan lukien Patua opettanut Mr Thomas, muutama vanhempikin. Koulu tulee noudattamaan italialaista oppisuunnitelmaa, mutta kaikki opetus tapahtuu englanniksi. Italiaa opetetaan viisi tuntia viikossa. Koulurakennus on vielä vaiheessa, mutta hyvin kodinomainen siitä tulee. Opetusta tarjotaan eskari-iästä viidenteen luokkaan asti, alkuun tavoiteltava oppilasmäärä liikkuu parissakymmenessä. Mielellään meidän lapsetkin kouluun ottaisivat, mutta todennäköisesti käy silti niin, että nykyisessä opinahjossa jatketaan, ihan tottumussyistä. Plus että mua ei ihan hirveesti huvita autoilla parinkymmenen minuutin päähän, kun nykyisen koulun saavuttaa kävellen kymmenessä.

Kuten olen täällä blogissakin useampaan otteeseen hehkuttanut, on IB-koulun filosofia lähellä omaani. Sekin puoltaa Westminsterissä jatkamista. Patu - tuo muutoksia kaihtava nuorimies - ilmoitti jo, että ei edes harkitse vaihtavansa koulua. Ja tietenkin Pinsku haluaisi vaihtaa, murehtien jo nyt sitä, että hänen toiveitaan ei koskaan oteta huomioon. Argh. Piti sitten tämmöinenkin ongelma vielä kohdata.

Vaikka italialainen alakoulu scuola elementare päättyykin viidenteen luokkaan, löytyy IB-koulujärjestelmästä vielä useamman muun maan käytäntöjä tukeva kuudes luokka. Täkäläiset lapset eivät sinne luonnollisesti jatka, mutta Pinsku ja muut ulkomaalaiset voisivat näin tehdä. Vaan toistaiseksi meillä ei vielä ole tietoa ensi syksyn osalta, onko niitä muita ulkomaalaisia Westminsterissä. Nykyluokka hajoaa tämän vuoden jälkeen, joten on ymmärrettävää että Pinskua vähän mietityttää millainen ensi vuodesta tulee. Asiaa selvitellään kevään mittaan, ja jotenkin uskon, että kaikki vielä järjestyy - elämä kun on yllätyksiä täynnä.

Viimeisin hauska yllätys tuli eteen eilen, kun kävi ilmi, että seuraavan viiden viikon ajan Westminsterissä työskentelee kaksi suomalaista opettajaharjoittelijaa. Tapasin neitokaiset eilen, ja ihanan elämänmyönteisiä, fiksuja tapauksia ovat - ylpeä saa näistä kotimaan toivoista olla! Tämäkin on IB-järjestelmän etu, sillä kansainvälisyys todella näkyy ja tuntuu. Vahvan taustaorganisaation kautta Westminsterin kaltainen pikkukoulukin tuntuu usein kokoaan suuremmalta.

Ote Patun uusimmasta lukukirjasta

Mutta katsotaan nyt, miten tässä lopulta käy. Kesälomaan on aikaa vielä pari kuukautta, joten eiköhän me ennen sitä tiedetä, missä koulussa syksyllä aloitetaan ja millä fiiliksillä. Siihen asti pakerretaan vielä tämän lukuvuoden haasteiden parissa, jotka nekin näyttävät sujuvan hyvin. Eilen Patu siirtyi Oxford Reading Tree -kirjasarjan yhdeksännelle tasolle, mikä on aika hyvin edetty vajaassa kahdessa vuodessa ja nollatasolta lähdettäessä. Patu on siten käytännössä ottanut kiinni luokkatoverinsa, jotka ovat kirjoja jo eskarista asti lukeneet. Ideana Patun luokalla on, että harjoittelevat kirjan kautta ääntämistä lukien kirjan ääneen kotona ja luokassa. Pinskun luokalla taas ovat jo siirtyneet nuorten romaaneihin joita lukevat itsekseen - viimeisimpiä lukukokemuksia neidillä on mm. Anne Frankin päiväkirja. Vaikka neiti suomeksi mielellään (ja nopeasti) lukeekin, sujuu se näköjään vaikeuksitta myös englanniksi. Hyvähyvä! Lisäksi Pinsku ja ystävänsä Isabella ovat niittäneet kunniaa alati vaikeutuvien spellingsien kanssa. Ovat viikosta toiseen ainoita luokallaan, jotka kirjoittavat sanat virheettömästi. Eilenkin olivat kaikki 20 sanaa, joiden joukossa muun muassa mischievous (pahansuopa, ilkeämielinen, vahingollinen), hindrance (este, haitta) ja persuade (suostutella), oikein. Ei ihan yksinkertaisimmassa kielessä esiintyviä sanoja nuo edelliset, muuten. 

Tällä viikolla onkin edessä enää yksi koulupäivä, sillä torstai 1.5. on täälläkin vapaa ja koululaiset armahdetaan myös perjantain osalta. Ihan jees, johan tässä onkin ehtinyt pari päivää huhkia :)