Yksin kotona

Nyt on tullut eteen raportoinnin arvoinen kulttuuriero. 

Synttäreillä aikuisten valvovan silmän alla

Täkäläisittäin ajatellen meidän perheessä syyllistytään nimittäin jatkuvasti lasten heitteillejättöön. Jätetään surutta nuo pian 9- ja 11-vuotiaat yksin kotiin, kun lähdetään kauppaan, asioille tai vaikka koiran kanssa lenkille. Joskus jätän niille puhelimen, että voivat tarvittaessa soittaa, mutta useimmiten ovat ihan oman onnensa nojassa, lapsiraukat.

Italialaiset eivät näin tee. Alle 14-vuotiaan heitteillejättö on laissa kielletty. Sitä laki ei ilmeisesti määritä, onko rikollista myös jättää lapsi yksin leikkimään tai vaikka autoon odottamaan. Löysin yhden englanninkielisen lähteen - jenkkien Avianon tukikohdan maahanmuutto-oppaan (jonka ajankohtaisuudesta ei ole mitään tietoa) - jonka mukaan näin saattaisi jopa olla. Hupsansaa.

Ilmankos lääkäritäti taannoin kohotteli kulmiaan, kun odotti mua Pinskun koulunhakureissulta saapuvaksi, ja tajusi, että Patu oli odottanut sen "15 minuuttia" (joka kyllä oli lähemmäs tunti) yksin kotona.

Ei ihme, että Pinsku saa toisinaan kummastelevia katseita ja huolestuneita neuvoja, kun käyttää spanielia yksin (lyhyellä) lenkillä.

Olen useampaan otteeseen selittänyt italialisille kavereilleni, että Suomessa on ihan tavallista 7-vuotiaan kulkea yksin kouluun ja takaisin, jopa odottaa tunteja yksin kotona, kunnes vanhemmat tulevat kotiin. 10-vuotiaana saavat jo sairastaakin yksin vaikka koko päivän ja pihalla painelevat ilman valvontaa jo alle kouluikäisinä.

Päätä pudistelevat, nuo paikalliset. Eivät ymmärrä miten lapselle voidaan sälyttää näin suuri vastuu.

Toista vuotta täkäläistä meininkiä katselleena on kyllä pakko myöntää, että ei se Suomen malli tältä osin ihan paras mahdollinen ole. Vaan purematta en kyllä niele italialaistakaan. Ystäväpiirini on nähkääs ollut huolissaan muun muassa koululaisten ulkoilemisesta julkisessa puistossa, Giardino Scottossa, suljetun koulunpihan sijaan. Herranen aika, siellähän on muitakin, ties mitä ongelmatapauksia!

Jotenkin sitä on alkanut ymmärtää paremmin isompiakin kulttuurien yhteentörmäyksiä. Onhan se nyt vähän vaikeaa ymmärtää, että kotimaassa opittu elämäntapa voi jossakin päin maailmaa olla ihan väärin ja rangaistuksen arvoinen. Miten niin? Mitä pahaa meidän tavassa tehdä asiat on? Miten niin teidän on muka parempi?

No, tästä nimenomaisesta en nyt sen suurempaa konfliktia tahi kulttuurishokkia saanut aikaiseksi, lähinnä vaan mielenkiintoisia huomioita. Matkailu todellakin avartaa!