Tällä viikolla käytiin myös keskustelu, jossa samainen neitokainen pohti, ettei enää aio ostaa leluja. Niitä on kuulemma ihan tarpeeksi, ja tarpeettomiakin alettiin jo käydä läpi jotta voitaisiin lahjoittaa "köyhille". Jatkossa kuulemma riittävät nuo elektroniset laitteet: tietokone, iPad, iPod ja puhelin. Taitaa pitää paikkaansa.
Lapset ovat olleet kotona pian kolme viikkoa Suomi-lomansa jälkeen. Sinä aikana ei leluja ole kaivettu esiin kuin kerran, silloin kun Pinskun Emma-kaveri oli meillä kylässä. Muu aika on kulunut joko ulkona tai tietokoneen ääressä. Patu pelaa pelejä verkossa ja pitää samalla yhteyksiä Suomeen Skypen kautta, eli tavallaan pelaa kavereidensa kanssa ilman välimatkaongelmia. Välillä kaverukset pohtivat kohtaamiaan tietoteknisiä ongelmia, ja yhdessä on muun muassa pystytetty pelipalvelimia, otettu vpn-yhteyksiä, jaettu tiedostoja dropboxin kautta, asennettu uusi "parempi kuin mikään muu" selain ja käyty ryhmäkeskusteluja. Toissaviikolla latasin pojalle ohjelman, jolla voi kuvata videota pelistään ja selostuksistaan. Ensimmäinen pelivideo on hyvää vauhtia teossa, sekin tulossa Youtubeen kun valmistuu.
Täällä olo on varmasti osittain syypää siihen, että lapsistamme on tullut aikamoisia nörttejä. Kun naapurustossa ei kavereita ole, on niitä löytynyt verkosta. Ruutuaikaa emme ole näin lomalla rajoittaneet, ja arkenakin lapset saavat varmasti olla koneen ääressä enemmän kuin moni kaverinsa. Rajoitukset otetaan käyttöön lähinnä silloin, jos tyypit alkavat käydä ylikierroksilla; toisin sanoen vastustaa kaikkea muuta tekemistä kuin koneella oloa, käyttäytyä huonosti, puhua vain ja ainoastaan peleistä. Hämmästyttävää kyllä, rajoituksia tarvitaan tänä päivänä vähemmän kuin esimerkiksi vuosi sitten. Ehkä se on tuo käytön monipuolisuus, joka pitää lapset fiksuina (tai sitten me aikuiset ei enää hahmoteta mikä on normaalia käytöstä). En tiedä.
Näin vanhemman näkökulmasta tärkeää on tietää, mitä lapset koneellaan tekevät. Meillä lapset ovat ainakin toistaiseksi kertoneet kaikesta avoimesti, ylpeydellä. Kannattaa kuunnella ja perehtyä sekä tehdä joskus jotain koneella yhdessäkin, jotta perheessä on jatkossakin yhteisiä keskustelunaiheita. Vanhempien tehtävänä on luonnollisesti myös seurata tekemisen laillisuutta* ja päättää rajoista. Meillä lapset käyttävät esimerkiksi Gmaila ja Skypeä, jotka sallitaan oikeasti vasta 13-vuotiaille, mutta ei Facebookia, jonka pelisääntöjä lapset eivät mielestämme vielä hahmota. Hyvin ovat osaansa tyytyneet.
Mä en jaksa olla huolissani siitä, että legopalikat pölyttyvät käyttämättöminä. Niin kauan kun lapset tekevät muutakin kuin mäiskivät sotapelejä tai tuijottavat passiivisena telkkaria**, sopii tilanne mulle. Maailma muuttuu, eskoseni.
* Tiedostaen, että monesti liikutaan vähän harmaalla alueella ja että säännöt voivat muuttua noin yhdessä yössä.
** Patu muuten suorittaa kaikkea moniajona, sillä ei koskaan ole käytössä vaan tietokone tai telkkari. Yleensä molemmat ja jos mahdollista, vielä joku video Youtubesta iPadilla pyörimässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti