No, eivät sitten kuitenkaan ihan. Tai tätä mieltä oli se vain italiaa puhuva virkailija, jonka luokse ensimmäiseksi päädyin. Tuo luoksepääsykin oli tarina sinänsä, sillä heinä-elokuussa kyseinen toimisto on auki vain klo 8-12 mikä tarkoitti piiitkiä jonoja. Keskiviikkona kävin paikalla toteamassa, etten millään ehdi virkailijan puheille ennen puoltapäivää, ja päätin että menen heti torstaiaamuna kahdeksalta. Kuten meninkin, mutta ylläripylläri jonotusnumerosysteemi oli rikki ja vaadittiin pientä kyynärpäätaktiikkaa, jotta pääsin oikeudenmukaisesti asioilleni. Tosin sen jälkeen kun olin paikkani saanut varattua, pitivät kanssajonottajat kyllä puoliani etuilua yrittäviä vastaan. Mahtavaa tää italialainen jonotuskulttuuri :)
Mutta siis, kun luukulle lopulta päädyin, oli sinänsä sympaattinen setä sitä mieltä, että pitäis täytellä vaikka mitä lomakkeita ja niin edespäin. Jotenkin kuvittelin, että tiedot löytyis nyt sieltä koneelta ja prosessin viimeistely vaatisi enää sen lekurin valinnan. No. Jankkasin taas vastaan (sitäkin täällä siis joutuu jatkuvasti tekemään, jos haluaa saada asiansa hoidettua) ja päädyimme lopulta sellaiseen tulokseen, että mun olisi parempi siirtyä viereiselle luukulle, englantia puhuvan virkailijan käsittelyyn*. Tämän tehokkaan naisihmisen kanssa päästiin onneksi nopeasti yhteisymmärrykseen ja lopulta siihen lääkärin valintaan.
Johon mulla ei ollut oikeastaan muuta sanottavaa kuin että mielellään sellainen saisi olla, joka tuota englantia puhuisi. Täti nappasi muistitikulta avaamastaan excelistä ensimmäisen sopivankuuloisen nimen. D.ssa D'Ercole, jonka vastaanotto on Pisan keskustassa, ei ole lastenlääkäri, mutta tarvittaessa lapset saadaan toki sellaisenkin hoitoon. Ongelma lastenlääkäreiden suhteen on kuulemma, että ne on kaikki vanhoja eikä juuri puhu englantia. Mut hei, meillä on omalääkäri! Jee!
 |
| Nämä tärkeät läpyskät oikeuttavat käyntiin omalääkärillä. |
Seuraavaksi meidän pitäisi saada kotiin paikalliset Kela-kortit eli Tessera sanitariat. Jos saadaan, nimittäin jostain syystä mun ja Pinskun osoitetiedot puuttuivat järjestelmästä, eikä korttia voida lähettää ilman niitä. Eli seuraavaksi palasin virastoretkeni lähtöruutuun Agenzia delle Entrateen, jossa hetken jonotettuani pääsin tylyn tädin puheille ja sain pari paperia täytettyäni kirjattua oman osoitteeni kantaan. Pinskun en tietenkään, sillä a) neiti ei ollut itse paikalla ja b) neidin passi ei ollut paikalla (koska se oli Suomessa). Joten ens viikolla on ohjelmassa vielä yksi virastokäynti, puuh...
Huomattavasti sutjakkaampi sen sijaan oli eilinen eläinlääkärikäynti spanielin kanssa. Listalla oli vuosittainen rokotus, terveystarkastus (kohteena erityisesti korvat ja hampaat) sekä neuvoja kirppuongelman hoitoon. Kaikki hoitui mukavasti (englanniksi) noin tunnissa. Hyvä uutinen oli se, että viime vuonna vaivannut silmäongelma näytti ainakin toistaiseksi selätetyltä eli silmät olivat hyvässä kunnossa. Huono uutinen oli se, että vasen korva ei. Se oli pahasti tulehtunut ja koira on nyt viikon korvatippakuurilla, jälkitarkastus ens lauantaina.
Selvisi myös, että kirput todellakin on täällä ihan arkipäiväinen ilmiö. Kuulemma etenkin kulkukissat kuhisevat niitä, ja tartunnan voi käytännössä saada melkein mistä tahansa puistosta. Spanielin sydänmatolääkkeet tehoavat kirpun muniin eli ne ei pääse lisääntymään koirassa, mutta aikuiset vipeltäjät saa pysymään poissa vaan estolääkityksellä. Haasteena on, että kirpun pirulaiset on kehittäneet vastustuskyvyn suurimmalle osalle niskaan laitettavista liuoksista. Ilmankos ei meidän markettilääke tehonnut. Mut nyt saatiin toinen kuukausittain otettava lääke, jonka pitäisi pitää kiusanhenget poissa. Toivotaan, toivotaan.
* Mikä pettymys! En siis sittenkään selvinnyt koko prosessista italiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti