Treffitohtori

Ois iso sääli lähteä täältä jo yhden vuoden jälkeen, kuten alunperin oli tarkoitus. Monestakin syystä, mutta lasten kannalta eniten siksi, että nyt eletään todellista kaverielämän kukoistuskautta. Seuraelämää tältä viikolta:

Maanantaina jäätiin koulun jälkeen Giardino Scottoon, kuten on ollut tapana nyt kun kelit on taas mukavan lämpimät. Kivaa tässä on se, että monet koulukaverit tekevät samoin eli lapset saavat riehunta- ja leikkiannoksensa heti koulupäivän päätteeksi. Vajaan tunnin viiletyksen jälkeen multa tultiin kainosti kyselemään pääsiskö Laura ja (Pinskun luokan) Edoardo G. vielä jatkamaan leikkejä meille. Mikäettei, sanoin. Vaan kuinka ollakaan, mukaan tarttuivat myös Parsa ja ekaluokan Massimo. Kyllähän meille mahtuu, mutta meno oli vähän vauhdikkaampaa kuin ajattelin. Mut ihan jees silti.

Leikkejä Lauran synttäreillä pari viikkoa sitten

Tiistaina leikittiin vaan hetki puistossa, jotta ehdittiin ajoissa kauppaan (keskiviikkona oli pyhäpäivä ja täälläkin harvinaista kyllä kaupat kiinni).

Keskiviikkona oli vapaapäivä ja se toukokuun 1. päivän lounas, jonne osallistui taas kasa kavereita.

Golfpallojen kerääjät keskiviikkona

Torstaina jäätiin puistoon taas noin tunniksi, jona aikana Pinsku, Azzurra ja Naita kuvaili leffan ja Patu ja Sergio kiipeili pitkin puita ja puiston muureja.

Tänään perjantaina puistossa oli taas varsinaiset megatreffit, joiden päätteeksi Emma tuli meille yöks ja (Patun bestis) Edoardo T. siihen saakka, kunnes äitinsä pääsee töistä.

Patu ja Edo Scotto-puistossa

Treffit on sovittu myös huomiselle lauantaille, mennään Patun kanssa käymään Parsalla iltapäivällä. Jossain vaiheessa iltapäivää Emma taas lähtee kotiin.

Sunnuntaina taidetaan joutua olemaan ihan keskenämme, mutta maanantaina lapset on lähdössä Edoardo G:n ja pikkusiskonsa Gretan luokse suoraan koulusta...

Olen tästä kaikesta äärettömän iloinen. Lapsille kaverit on tärkeä juttu ja samalla kehittyy kielitaito. Patu ei edelleenkään suostu puhumaan kuin 1-2 henkilön läsnäollessa, mutta silloin se kyllä pulputtaa kuin papupata. Itsellenihän tämä treffishow tarkoittaa toisinaan aikamoista järjestelyä, mutta onneksi nyt ei taas ole ajasta pulaa. Lapsetkin tuntuvat sopeutuneen täkäläiseen käytäntöön, eli yksinään ei liikuta minnekään, vaan vanhemmat sopii tapaamiset ja kuskaa lapset sinne.

Parin viikon päästä muksut tosin pääsevät meistä eroon vähän pidemmäksi aikaa, kun lähtevät viikoksi Sveitsiin, Verbieriin kouluretkelle. Toivotaan että sukat ja kalsarit vaihtuu tällä kertaa... Itsehän olen kehittynyt jo sen verran, että nyt napanuoran venytys tuntuu jo paljon helpommalta eikä mua juurikaan epäilytä viihtyvätkö reissussa.

Tälle lukuvuodelle tuli vielä toinenkin koulureissu, kesäkuun alussa Gardajärven vieressä olevaan Gardalandiin. Koko perhe on kutsuttu mukaan, mutta isot saa lähteä ilmankin. Ja arvatkaa vaan, mikä oli toive meidän lasten suusta: "ette tuu mukaan"! Sillälailla.

No, onpahan sitten kahdenkeskeistä laatuaikaa tiedossa. Ehkä mekin voitais merimiehen kanssa mennä treffeille tai jotain :)