Harmaan sävyt

Vaikka otsikosta tuleekin hämäävästi mieleeni Fifty Shades -kohukirjasarja, jonka muuten juuri luin*, on se niin osuva että pidettäköön tuossa. Itse kirjasarja oli mulle pieni pettymys, kolmatta osaa tahkosin yli kuukauden kun en enää jaksanut innostua rasittavasta harlekiinimaisuudesta ja jatkuvasta toistosta**. Kysynpähän esmes että mitenniin toisen silmistä voi nähdä kaikki sen tunnetilat? Plaah.

No, harhauduin aiheesta. Halusin oikeastaan jatkaa viikko sitten aloittamaani (todnäk rasittavaa) paasausta siitä kuinka käsittämättömän*** kuuliaisia me suomalaiset ollaan. Musta on musta ja valkoinen on valkoinen, eikä siinä välissä ole mitään. Toisin on täällä. Tavallaan täälläkin on sääntöjä, mutta jos ne on tyhmiä, ne saa kyseenalaistaa. Niitä saa jopa rikkoa eikä kukaan (kai) useimmiten ole moksiskaan. Voi ihan hyvin vaikkapa ajaa kiellettyyn ajosuuntaan klo 7 aamulla kun liikennettä ei oo nimeksikään, kävellä punaisia päin jos autoja ei näy mailla halmeilla, pitää koiraa vapaana alueella jossa se on kielletty, jopa jättää verot maksamatta tai maksaa vaan osa niistä (nämä seurauksethan me tiedetäänkin)... mutta tiedättekö, mua ei rasita tämäkään puoli italialaisissa yhtään. Tykkään siitä, että ihmisille jätetään päätösvaltaa eikä kaikkea pakoteta ylhäältäpäin. Pientä anarkiaa on hyvä olla, kunhan muille ei koidu siitä kohtuuttoman suurta harmia.

Joustavuutta tämäkin. Työ alkaa 1. helmikuuta ja päättyy "kun työt on tehty"

En ole yksin huomioineni. Olen säilönyt itselleni tätä tätä Sitran strategisen designin johtajan Marco Steinbergin haastattelua ajatellen, että joskus vielä nostan sen esiin:

­"Suo­ma­lai­set us­ko­vat ole­van­sa re­hel­li­sem­piä kuin ita­lia­lai­set. Suo­mi on kui­ten­kin pit­kään ol­lut yh­den to­tuu­den maa, jos­sa ei ky­seen­alais­te­ta ei­kä kes­kus­tel­la. Ita­lias­sa ih­mi­set ovat jous­ta­via. Päi­vät ovat täyn­nä eri­kois­ti­lan­tei­ta, jot­ka vaa­ti­vat no­peaa rea­goin­tia ja so­vel­ta­mis­ta. Ja toi­sin kuin Roo­mas­sa, Hel­sin­gis­sä jään mel­kein jo­ka päi­vä au­ton al­le, vaik­ka mu­ka­na­ni oli­si lap­si."

Totta todellakin. Luulis tyypin tietävän mistä puhuu, jos on Roomassa kasvanut ja "mieleltään suomalainen". Saman huomion on tehnyt Italia-senseini Arkitehti, joka kirjoittaa:

"Italiassa tyhmien sääntöjen rikkominen on päivittäistä: miksi ihmeessä en voi jättää autoa ajoportin eteen, jalkakäytävälle tai invapaikalle vain viideksitoista minuutiksi? Kai kiellettyyn ajosuuntaan voi ajaa, jos katu on lyhyt tai ajaa peruuttaen? Kun katumme ajosuuntaa muutettiin tietöiden takia, olimme hämillämme siitä kummalle puolelle katua me nyt joutuisimme pysäköimään. Soitimme paikalle kaupunkipoliisin, joka kysyi että ettekö te nyt voi sopia siitä keskenänne?"

Kuulostaa tutulta. Täällä ollessa olen alkanut tajuta, kuinka ahtaat normit meillä suomalaisilla on. On oikea ja on väärä, eikä niistä juuri keskustella. Toimitaan vaan kuten on opetettu ja ollaan hiljaa vaikka hommassa ei olis mitään järkeä. Kuuliaisuudessa ei sinänsä tietenkään ole mitään pahaa, mutta se että suhtautuu about kaikkeen nipottaen ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle, koska tekee kaiken oikein, se vasta on turhauttavaa. Tilannetajun treenaaminen vois tehdä meille hyvää.

Käyköhän tässä niin, että se mun odottama kulttuurishokki iskeekin vasta kun on palattu Suomeen?****

* Wohoo, mä siis luen taas!
** Joku vois sanoa että tee ite parempi. Ehkä teenkin.
*** Tähän Jope Ruonansuun sivupersoona-äänellä "ärsyttävän" (sivupersoona on nyt jäänyt päälle kun Patu hokee koko ajan näitä)...
**** Ja siihenhän on vielä aikaa, jess.