Toki täällä korttikin käy, mutta todennäköisesti korttimaksussa on ongelmia juuri silloin, kun käteistä ei ole. Pienyrittäjät väittävät syyksi sen, että kortinlukulaitteet on kallita. Todellinen syy löytyy todennäköisesti kuitenkin veronkierrosta, sanoi italianopettajani - ja otti maksun tunneista käteisellä.
Kuitin täällä kyllä yleensä saa aina, sillä aiemmin voimassa oli laki, jonka perusteella sekä ostajaa että yritystä sakotettiin, jos kuittia ei ollut osoittaa pistokokeita tekevälle Guardia di Finanzalle eli Italian talouspoliisille. Kuittienkin kanssa osataan kyllä kikkailla, esimerkiksi kerran lounaalla Luccassa meille tarjottiin ruutupaperinpalaa, johon summat (ilman mitään alveja tietenkin) oli kirjoitettu käsin. Ei vissiin ihan virallisen ohjeistuksen mukaista...
Eilen meille tuli kirje joltain liikenneviranomaiselta, sisällä auton uudet, varastettujen tilalle saadut paperit. Läheisen postitoimiston täti ihan itse kiikutti paikalle ja vaati välittömästi käteismaksua 16,89 €, tasarahalla. Muuten kirjeen joutuisi hakemaan myöhemmin pääpostista. No, onneksi oli sitä käteistä ja homma hoitui tällä kertaa näppärästi. En kyllä muista vastaavaa tilannetta Suomesta, siis että jotain pitäisi maksaa ovella nyt tai heti.
 |
| Kuitti tämäkin. |
Isommissa maksuissa suosivat täällä edelleen shekkejä. Italianopettajani oli ymmällään kun sanoin, että muistan hämärästi lapsuudestani äitini maksaneen niillä, mutta itse en ole koskaan sellaista kirjoittanut. Kysyi, että mites Suomessa ostokset sitten hoidetaan? No kortilla, tilisiirrolla verkkopankissa, mitä näitä nyt on. Välillä tosiaan tuntuu että eletään aivan eri vuosituhannella.
Ja ei muuten tasan pidä paikkaansa se olettamus, että rahaa käyttäisi vähemmän, kun käteisellä maksaa. Edelleen musta tuntuu, ettei koskaan ole rahaa lompakossa. Kummallista.
* No okei: 10,5 kuukauden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti