Erilaiset taustat

Kansainvälinen koulu väistämättä avartaa lasten maailmankuvaa. Vaikka meidän lapset ovat koko päiväkotiaikansa ja vielä koulussakin olleet monikulttuurisessa ryhmässä, on porukan koostumus silti ollut melko yhtenäinen. Toisin on täällä, jossa äidinkieliä on useita, ulkonäköä on monenlaista, kulttuuria, tapaa ja uskontoa erilaista.

Children worldwide oli Pinskun yhden jakson nimi, osuvasti. Tässä yks otos.

Myös kansainväliseen kouluun päätymisen syyt ovat moninaiset. Meidän koulun lapset voidaan jakaa karkeasti seuraaviin kategorioihin:

• Vanhempiensa mukana maailmalla kiertävät. Usein syynä kiertämiseen on isän työ, äidit joko työllistyvät perässä tai ovat kotona. Lapset saavat koko peruskoulutuksensa englanniksi kansainvälisessä koulussa. Työnantaja saattaa maksaa opiskelut. Joillakin myös vanhemmat ovat eri maista ja kotikieliä on useita, kotimaata ei oikeastaan lainkaan. Pinskun kavereista Emma kuuluu tähän porukkaan: isä on britti, äiti puertoricolainen, kotimaita tähän mennessä neljä, matka jatkunee vuodenvaihteessa.
• "Vaihto-oppilaaksi" tulevat. Perhe muuttaa ulkomaille määräajaksi, useimmiten jommankumman vanhemman työn takia, ja palaavat lähtömaahansa jakson jälkeen. Tällöin työnantaja maksaa usein opiskelut. Lapset eivät välttämättä puhu englantia ennen ulkomaille lähtöään. Meidän lapset kuuluvat tähän kategoriaan, samoin pari poikaa ja jo kotimaahansa palannut Rebecca Pinskun luokalta.
• "Vaihto-oppilasvuodeltaan" palanneet. Määräajan jälkeen lapset ovat palanneet kotimaahansa, mutta jatkavat opiskeluaan kansainvälisessä koulussa. Esimerkiksi Pinskun luokan Emanuele sisaruksineen palasi kahdeksan Dubaissa ja Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen kotipaikkakunnalleen Livornoon ja jatkoivat IB-tutkinnon suorittamista täällä, vaikka voisivat kielitaidon puolesta mennä paikalliseenkin kouluun.
• Parempaan tulevaisuuteen tähtäävät. Meidän koulussa tämä tarkoittaa italialaisten vanhempien italialaisia lapsia, jotka laitetaan kouluun oppimaan englantia, jotta lapsilla on enemmän valinnanmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Lapset oppivat kielen koulussa, vanhempien oma kielitaito saattaa olla vähän niin ja näin. Jos taas englantia osaavat, saattavat puhua lastensa kanssa sitä, vaikka ei äidinkielensä olekaan. Näitä lapsia koulussa on lukuisia, esimerkiksi lähes kaikki Patun luokkakaverit ja Pinskun kaveri Sofia.
• Monikulttuurisista perheistä tulevat. Tällöin vanhemmat ovat eri maista, täällä useimmiten siten että toinen on italialainen ja toinen jostain muusta maasta. Kotikieli saattaa olla englanti ja lapset saavat perusopetuksensa englanniksi muun muassa siksi, että mahdollinen myöhempi muutto toisen vanhemman kotimaahan olisi helpompaa. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi sisaruspari, joista vanhempi on Pinskun luokalla ja nuorempi Patun luokalla. Äitinsä on ulkomailla pitkään asunut italialainen ja isänsä kreikkalainen, joka on kasvanut Englannissa.
• Ulkomaalaiset maahan pysyvästi asettuneet. Koulutus halutaan antaa paikallisen kielen sijaan englanniksi, jotta lapset voivat myöhemmin valita itse, mihin maahan asettuvat. Toisinaan perhe tulee englanninkielisestä maasta, jolloin lapset voivat jatkaa koulunkäyntiään äidinkielellä. Näitä löytyy etenkin pienempien luokalta, mutta myös molempien lasten luokilta löytyvä libyalainen sisaruskatras voidaan laskea tähän kategoriaan.
• Kosmopoliitit koulushoppailijat. Perhe on lähtökohtaisesti monikulttuurinen, vanhempien tai toisen vanhemman työ sellainen, että perhe voi asua missä päin maailmaa tahansa. Asumisperusteena voi olla esimerkiksi se, että kohteessa on erinomainen koulu, jonne lapset halutaan. Pinskun kaveri Isabella on esimerkki tästä: isänsä on ruotsalais-saksalainen, äitinsä filippiiniläinen, syntymäpaikka on Hongkong, koulun takia asutaan Italiassa, yläasteen koittaessa perhe muuttaa todennäköisesti jonnekin, jossa on tarjolla laadukkaampaa opetusta (meidän koulun yläaste on pieni ja opetus ehkä vähän niin ja näin). Myös ilmasto voi olla hyvä peruste muuttamiseen*.
  

Koska koulu on maksullinen ja hinta mielestäni aika suolainen, tulevat monet lapset varakkaista perheistä. Meidänkin tuttavapiiriin sisältyy paikallisia suurtilallisia, aatelissukuja, kiinteistöillä, työllään tai perinnöllä rikastuneita. Mutta on niitäkin, jotka todella pitävät koulunkäyntiä investointina ja venyttävät penniä saadakseen lapsilleen hyvän koulutuksen. Eikä raha tai sen puute koulussa näy. Kukaan ei aja kouluun Ferrarilla mutta rikkaatkin voivat ajaa Fiatilla. Koulupuku tasoittaa pukeutumispaineita ja matkusteleminen on kaikille niin normaalia, ettei taas yhtä Afrikassa safarilla ollutta kadehdita tai ihmetellä yhtään.

Meidän lapsille tämä on tietenkin aivan upea mahdollisuus, jonka hyvät puolet lapset alkavat itsekin nähdä. Pinsku totesi toissapäivänä, että on onnekas saadessaan tutustua niin erilaisiin ihmisiin - jotka kuitenkin ovat samanlaisia. Että on kiva olla koulussa, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on, eikä kukaan kiusaa vaan on pikemminkin hyvällä tavalla kiinnostunut toisen erilaisuudesta. Että kaikki ovat kavereita keskenään, kukaan ei jää yksin. Että vaikka ei juurikaan osaisi kieltä, pärjää, kun muut auttavat.

Huono puoli koulussa on, että moni on siellä vain käymässä. Tiiviiksi muodostuneet ystävyyssuhteet ovat vain väliaikaisia, luokkakaverit vaihtuvat useammin kuin kotimaassa, samoin opettajat. Juuri kun ryhmädynamiikka on huipussaan, vuosi loppuu ja muuttorumba alkaa. Mutta erään luokkakaverin äidin sanoin: "Tämä on pieni maailma. Taatusti nähdään vielä, kyläillään puolin ja toisin ja pidetään yhteyksiä". Juuri niin. Ihan mahtavaa!

* Tästä ajatuksesta jotenkin tykkään :)