Suunnitelmissa on ollut jo pitkään tutkia läheistä San Rossoren luonnonpuistoa heti kun kuumimmat kelit hieman hellittävät. Lauantaina sitten hypättiin autoon kera koiran ja hurautettiin muutaman minuutin matka puistoon. Saatuamme kartan ja kevyeet ohjeet infosta (mm. koira pidettävä kytkettynä), jatkoimme metsän siimekseen. Ja millaisen metsän! Pinjoja, lehtipuita, leveitä polkuja, ruohokenttää. Mukava siellä oli reippailla, rauhaisaakin oli. Oman porukan lisäksi näimme vain yhden ihmisen. Spanieli oli onnesta soikeana ja kyllä me muutkin todettiin, että tänne tullaan uudestaan.
 |
| Lintubongari (huomaa kiikarit kaulassa) ja lintukoira valppaina |
 |
| Lintujen lisäksi bongattiin tommonen vähän isompi hämähäkki |
Kesäisen lämpimät, vaan ei liian kuumat kelit jatkuivat sunnuntaina, ja ulkoilumuodoksi vaihtui pyöräily. Otettiin suunta läheiseen San Giuliano Termen kylään, jonne pääsee 1500-1600 lukujen taitteessa rakennetun akveduktin vierustaa kulkevaa pyörätietä. Reitti on tasainen ja lapsillekin sopiva. Kilometrejä kertyi yhteensä 15 eikä edes tehnyt tiukkaa. Vähän meinasi kuitenkin kuuma tulla, kun lämpömittari reitin varrella näytti kahtakymmentäseitsemää.
 | |
| Näissä maisemissa kelpaa kyllä pyöräillä |
 |
| Juomatauko kääntöpisteessä |
Tästä on hyvä ponnistaa yhteen normiviikkoon. Sen jälkeen aloitetaankin kolmiviikkoinen matkustelukeskeinen periodi, josta tarinoita myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti