perjantai 26. lokakuuta 2012

Älä-tee-sitä-itse

Vanha totuus (vai myytti?) on, että suomalaiset eivät osaa vaatia eivätkä tarjota palvelua. Eivätkä varsinkaan käyttää palveluja. Näistä lähtökohdista kun tulee Italiaan, voi hämmästyä kerran jos toisenkin.

Meillähän oli tuossa naapurit. Siis tässä paritalon toisessa päässä. Asuivat täällä onnellisena 15 vuotta, kunnes kaksi viikkoa saapumisemme jälkeen päättivät muuttaa pois. Syytä voimme vain arvailla -- ei vaan, ostivat oman, kun hetki tuntui sopivalta. Naapurin Signore oli työn kautta tuttu merimiehelle ja mukava mies olikin. Muuton hetkellä merimies tarjosi käyttöönsä kellarissamme tuolloin lojunutta pahvilaatikkokasaa ja kysyi samalla, muuttavatko itse vai tuleeko firma auttamaan. Vastaus oli hämmästynyt: "Tottakai käytämme muuttofirmaa, miten muutenkaan?" Kröhöm. Itse olen muuttanut Väestörekisterikeskuksen mukaan 15 kertaa (mainio palvelu, muuten, en muistanutkaan kaikkia osoitteita, joissa olen asunut) ja tämä viimeisin ulkomaanmuutto oli eka kerta, kun muuttopalvelua käytin. Sama juttu merimiehellä, ja varmaan aika monella tee-se-itse-kansalaisella maasta nimeltä Suomi.

Täydenpalvelun muuttoa purkamassa silloin joskus kauan sitten.

No entäpä puutarhanhoito* sitten? Olen lukuisia kertoja ihaillut paikallisten kauniita pihoja. Etenkin yksi tuossa lähietäisyydellä on saanut huokailemaan, vaikka piha pieni onkin. Merimies tokaisi mulle jälleen yhden ihastelun jälkeen, että "senkun teet ite perässä". Noooh. En nyt ihan todellakaan mikään viherpeukalo ole joten utopiaahan tuo tuollainen ehdotus oli. Vaan riemu oli suuri, kun huomasin päivänä muutamana, että juuri sen talon pihalla hääräsi puutarhuri. Kyllä mäkin puutarhurin avulla moiseen pystyisin! Eikä muuten ole ainoa näkemäni puutarhuri näillä kulmilla, päinvastoin, niiden palvelujen käyttö vaikuttaa ihan normilta täälläpäin. Joten tilattiin meillekin tänne sitten kerran. Kaksi miestä ei puolessa päivässä tosin pystynyt nykyaineksista ihan unelmapihaa taikomaan, mut viihtyisyys parani silti huomattavasti. Suosittelen, jo ihan sen takia että lavallinen puutarhajätettä katosi jonnekin asianmukaiseen paikkaan ilman että tarvi tehdä siitä itselle ongelmaa!

Ja tässä se unelmapiha. Ei oo paljon vaadittu, eihän?

Palauttelin mieliini tätä palveluiden luontevaa käyttöä kun taannoin pesin Pinskun (ei-vesipestävää) mattoa painepesurilla takapihalla. Siinä hurinan ja räiskeen keskellä tuli yhtäkkiä mieleen, että monikohan italialainen pesee mattonsa itse? Nopeasti laskien tulin siihen tulokseen, että noin puolen kilometrin säteellä kodistamme on ainakin viisi pesulaa, josta yksi erikoistunut mattoihin. Ois EHKÄ voinut kyyditä tuonkin mattoraukan sinne, etenkin kun kuivattelussa meni pari viikkoa.

Koska kokemukseni palveluista on vielä siis melkoisen heiveröinen, en pysty vahvistamaan onko käsitykseni palvelujen halvemmasta hintatasosta täällä totta. Jotenkin kuvittelisin, että on. Etenkin kun se eläinlääkärikin oli niin halpa. Yhtään fiksumpi en asian suhteen ole eilisen kampaamokäyntini jälkeen. 105 euroa oli aika lailla sama hinta, jonka pulitan Suomessakin. Tosin sillä hinnalla tuskin istun yli kolmea tuntia kampaajan tuolissa, otan päähän pohjavärin ja raidat tyvestä latvaan, leikkauksen, föönauksen ja kampauksen (kiharat, ihkut, hetken ainakin). Sen siitä saa, kun pihistelee käynnin kanssa neljä kuukautta. Alusta on homma aloitettava ja kukkaro tyhjennettävä, hemmetti.

Oli muuten mukava kampaaja, itäisestä naapurimaastamme lähtöisin (15 täkäläistä vuotta sai mut luulemaan että oli paikallinen). Siinä sitten heikon italian, englannin ja venäjän sekoituksella saatiin tarpeet ja toiveet selvitettyä. Mutta olihan se kolme tuntia elekielellä vähän pitkä aika...

Summa summarum, palvelua siis täällä saa ja niitä kannattaa käyttää/opetella käyttämään. Jos vaikka kotimaassakin olisi arki sitten vähän kevyempää ja hymy herkemmässä kun ei tartte kaikkea tehdä ite, #%&#!

Aihepiiriin liittyen tuli muuten mieleen työprojekti alkuvuodelta. Ihan tarkalleen ottaen ei mun, mutta kollegoiden kuitenkin. Saa sitä Suomessakin palvelua nähkääs.

 
* Edelleenkin mulle tulee pieni hihitysmieli sanasta puutarhanhoito, tuleeko teille? Voi Ike, minkä teit.

2 kommenttia:

  1. Oi tämä on niin totta myös Sveitsissä. Vuokraisäntämme katsoi todella oudosti vuokralaisiaan, kun ehdotin, että "voinhan minäkin tuon seinänpätkän tuossa maalata, jos maalaria joutuu odottelemaan pari viikkoa". Ei luovuttanut vuokraisäntä maalipensseliä vaan pyöritteli päätään. Parin viikon päästä meitä sitten ilahdutti kaksi maalaria, jotka maalasivat valkoisella 2 x 2m seinän. Joskus on kuitenkin hyvä osata tehdä jotain itsekin, eikös vain? :)

    VastaaPoista
  2. Taidampa ihan linkittää tämän kirjoituksen samaa aihetta käsittelevään postaukseeni!

    VastaaPoista