Koulu sujuu jo rutiinilla, ja lapset menevät sinne mielellään. Patu jopa niin mielellään, että viime viikolla kun Pinsku poti (vuorostaan) flunssaa kotona, totesi nuoriherra: "Musta on kyllä kivempaa olla koulussa kuin kotona. Siellä on kavereita ja tekemistä." Ja niin taivalsi herra parina päivänä reippaasti "yksin" kouluun ilman siskon turvaa naapuriluokassa. Eikä tuntunut missään. Aivan mahtavaa!
Mikä sen sijaan tuntuu jossain, on koulutehtävät. On meinaa vähän kovempi tuo taso etenkin ekaluokkalaiselle. Varsinkin, kun Suomessa vasta harjoiteltaisiin kirjoittamaan kirjaimia ja täällä niitä pitäisi jo käyttää täyttä häkää. Alla esimerkki viikottaisesta sanastoharjoituksesta:
Ihan vähän koville otti tämän paperin täyttäminen... |
Molemmat lapset opettelevat joka viikko 10-12 sanaa ja toisinaan näitä testataan oikeinkirjoitustestillä. Haparoivan käsialan omaavalle ekaluokkalaiselle tämä on rankka tehtävä ja paperia on kuulkaa rypistetty ihan urakalla, että hommat on saatu tehtyä. Aikuisen näkökulmasta hommassa on kuitenkin järkeä, etenkin kun kulloinkin treenattava sanasto liippaa läheltä ajankohtaisia keskusteluteemoja. Siinä se ymmärrys kasvaa, pikkuhiljaa.
Matematiikassa ekaluokkalainen suorittaa päässälaskuja tähän tapaan: 15 + ? = 31, tai 47 - ? = 29. Näitä tehtäviä tehtiin eilen kimpassa ja kuinka ollakaan, nuoriherra oli mua nopeampi ratkaisemaan vastaukset. Se siitä laskuopetuksesta sitten. Hyvä kuitenkin, että edes tämä on helppoa. Jollekin.
Myös Pinsku on loistanut matematiikassa, mikä on hämmentävää ottaen huomioon että aine ei todellakaan kuulu neidin suosikkeihin. Uusi (ihana) opettaja Miss Annie on useampaan otteeseen kehunut tytön osaamista ja asennetta. Toisaalta, olen kuullut vastaavantyyppisiä kommentteja muiltakin heikolla kielitaidolla ulkomaille opiskelemaan heitetyiltä: numerot sentään on samanlaiset kuin Suomessa. On tärkeää, että edes jossain voi näyttää, että osaa ja ymmärtää!
Nörtit koulupäivän jälkeisellä picnicillä |
Etukäteen tiedettiin, että koulussa tehdään paljon retkiä. No, nyt sekin kausi on sitten käsillä. Viime maanantaina Pinskun luokka heitti parin tunnin Pisan-kävelyn ja tällä viikolla molempien luokat lähtevät päiväksi Firenzeen, Galleria Degli Ufficiin. Tänään pitäisi ilmaista tahtomme lähettää lapsukaiset neljäksi päiväksi kouluretkelle Pohjois-Italian Sfruziin, Trentoon marraskuun alussa. Vähän kyllä mietityttää kolmen yön ja neljän pitkän päivän reissu kielitaidottomana, ilman vanhempia. Molemmat kuitenkin ilmoittivat haluavansa lähteä, joten kai ne on uskallettava sinne päästää. Vaikka edes kännyköitä ei saa ottaa mukaan. Iik. Pitää varmaan lähteä varuiksi merimiehen ja spanielin kanssa samoille seuduille viikonlopuksi, jos ikävä sittenkin yllättää koululaiset... tai äidin.
Rennosti vaan, hyvä tästä tulee! |
Tekemistä siis riittää, ja toistaiseksi myös tarmoa. Syyslomakin kolkuttelee kolmen viikon päässä, joten eiköhän me tässä pärjäillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti