Kaksin karkuteillä

Terveiset Firenzestä! Päästiin sinne merimiehen kanssa kahteen pekkaan viikonlopuksi, kun kylässä olleet isovanhemmat pitivät huolta nuorisosta. Siis laatuaikaa ja kultturellia kaupunkimatkailua ilman kitinää siitä, että "siellä on kuitenkin vaan jotain rikkinäisiä vanhoja taloja"*.

Duomo, Firenzen tuomiokirkko kategoriasta
"ei paljon lapsia kiinnosta"

Miten tämä arvokas aika sitten käytettiin? Mittailemalla kaupungin katuja, ihastelemalla nähtävyyksiä, kauhistelemalla niiden jonoja, shoppailemalla, hitaalla ruokailulla, terassidrinksuilla... Vaikka oltiin jo syyskuun vikassa viikonlopussa, oli kelit edelleen kohdillaan eikä palella tarvinnut. Toisaalta ei myöskään käristyä helteessä, joten tämä oli aika oivallinen - ja tietoisesti taktikoitu - ajankohta Firenzen-matkalle. Samaa mieltä olivat arvatenkin myös ne lukuisat (muutkin) turistit, joita kaupunki oli pullollaan.

"Fakiiri" ja turistit Piazza Repubblicalla, taustalla meidän hotelli

Turisteista puheen ollen, pelkästään Firenzeen matkaamalla ei Toscanasta kyllä saa irti juuri mitään. Turisteja on tolkuttomasti (lue: liikaa mun makuun) ja moni asia on tehty niiden ehdoilla. Tietenkin. Esim. kun käytiin vähän pakotettuina lounaalla tossa meidän hotellin aukiolla (odoteltiin huoneen vapautumista matkalaukun kanssa, ei jaksanut lähteä hiihtelemään kauemmas), maksettiin risotoista, pienestä viinipullosta ja kahveista enemmän kuin illallisella paikallisten suosimalla alueella, jossa sentään syötiin pitkän kaavan mukaan. Tekemistä on paljon, nähtävää sitäkin enemmän, kaikki on kaunista ja suurta ja ihanaa, mutta kokeakseen aitoa Italiaa, kannattaa kyllä astua myös vähän Firenzen keskustan ulkopuolelle. Mielellään vaikka Pisaan** ;)

Rufinon viinisatoa juhlistettiin keskiaikaisella paraatilla. Hieno!

Epäonneksemme valittiin kaupunkiviikonlopuksi World Heritage Days, eli päivät jolloin kaikkiin merkittävimpiin museoihin jne. oli vapaa pääsy. Mikä tarkotti että kaikki halusivat niihin mennä. Me jonokammoiset sitten ei, sillä onhan noita päiviä muitakin. Keskityttiin aistimaan tunnelmaa***. Sekin oli hienoa, joten tiedä siitä epäonnesta sitten.

Ponte Vecchio kuvattuna juuri ennen hämärän tuloa

Muutama suoritus pitää kyllä merkata tuleville reissuille:

1. Turistikiertoajelu. Kaupungin kadut on kapeita ja sokkeloisia, joten kokonaiskuva jää vähän hataraksi. Kiertoajelulla ja sen jälkeisellä kartan tulkkauksella pääsis varmaan paremmin "kartalle" (heh).
2. Kipuaminen Duomon kupoliin ja/tai kellotorniin. Kuulemma henkeäsalpaavat näkymät. 
3. Palazzo Vecchio, Medicin perheen aarteita täynnä oleva ja jossain määrin jopa suuruudenhullu koti. Käytiin upeassa ala-aulassa ja harmiksemme viimeinen sisäänpääsy oli juuri ohitettu, mutta kiinnostus heräsi, suuresti.
4. Palazzo degli Uffici, taidemuseo joka nyt vaan pitää nähdä.  

Arno by night, kuva ei muuten todellakaan tee oikeutta.

No, tämän listan purkuun on mahdollisuus jo aivan lähiaikoina, sillä meinattiin taklata ainakin toi ykköskohta ens viikonloppuna lasten ja siskon kanssa, kun merimies lähtee kotimaahan kalastamaan. Ja sitä seuraavakin reissu on jo alustavasti suunnitteilla. Pahoin pelkään, että toi lista ei tuu ihan heti lyhenemään vaan nälkä kasvaa syödessä...

... ja juodessa.
Lasissa Aperol Spritz, paikallisten suosima drinksu

Joten varautukaa kuulemaan näitä kompuroivia Firenze-matkakertomuksia vielä jatkossakin (ja tarkistamaan oikeat faktat jostain Wikipediasta). Terveisin, viikonloppubreikistään viehättynyt kökköoppaanne Pisasta.

* Toteamus lasten suusta, kun taannoin ehdotettiin päiväretkeä johonkin viehättävään lähikaupunkiin. Eli ne on vissiin jo nähneet tarpeeksi paikallista arkkitehtuuria/nähtävyyksiä/muureja/linnoja/ymym. Kiittämättömät.

** Ja tässähän ei ole mitään puolueellista. Ehei

*** Oli muuten toinen kerta samalla kaavalla Firenzessä, mutta koska edelliskerrasta on 10 v ja välissä pari kadonnutta aivosolua, tuntui ihan siltä kuin olisi kaupungissa neitsytmatkalla.