Asettuminen

Tämäkin päivitys piti tehdä jo useampi viikko sitten, mutta edelleen on vauhtia riittänyt täällä armaassa kotimaassa, ja homma on lykkääntynyt aina vaan eteenpäin. Nyt viimein palaan hetkeksi ensi päiviin uudessa kodissa ja vastaanottoomme täällä Turussa. Ja omiin fiiliksiin.

Ensi kerran vierailtiin siis uudessa Turun-kodissa samana päivänä kun saavuttiin maahan, eli perjantaina 17.7. Hyvältä näytti, kannatti luottaa Oikotien kuviin ja vuokrata asunto sokkona. Majoituttiin kuitenkin vielä pariksi yöksi pääkaupunkiseudulle, jotta saatiin hoidettua varaston raivaus ja miljardi muuta asiaa - muun muassa lasten vuotuinen Lintsi-keikka ja ihana illanvietto maailmalle vuorostaan lähdössä olleiden kavereiden kanssa - ja saavuttiin merimiehen ja täyteen ahdatun ison vuokrapakun kanssa kämpille ekaksi yöksi vasta sunnuntai-iltana. Siitä alkoi massiivinen kämpän siivous (törkyistä oli) ja tavaroiden paikoilleen sommittelu.

Ekan aamun näkymä patjasängystä kuvattuna

Muuttomiesten oli määrä saapua maanantaiaamuna klo 8:30, mutta ei ne ihan siihen tainneet pystyä. Vaan sitten kun saapuivat, oli aikamoista härdelliä pitkälle iltapäivään. Kämppä täyttyi 189 numeroidusta tavarasta ja laatikosta, joista osa purettiin heti, osa jätettiin suosiolla myöhemmäksi. Eka opetus: suuremmasta kämpästä pienempään muuttaminen vaatii tarkkaa harkintaa tavaroiden kanssa, nopeaa paikalleen sijoittelua ja piiiitkiä hermoja. Pakkausmateriaalien hävittämisessä on myös oma työnsä. T. nimim. ullakko täynnä, seassa myös useampi pahvilaatikollinen litistettyjä laatikoita "kätevästi" vaikkapa seuraavaa muuttoa varten.

Pyörämme väärillä paikoilla

Ensikosketus naapureihin ei ollut lupaavin mahdollinen. Pyysin vauhdikkaita muuttomiehiä jättämään fillarimme etupihalle siihen saakka, että saadaan muutto parempaan vaiheeseen ja ehtivät keskittyä mm. polkimien ja lokareiden paikoilleen laittoon (myös ne oli pakattu italialaisten muuttomiesten toimesta ja siten kasaaminenkin kuului osaksi muuttopalvelua). Kun menin lukitsemaan pyöriä, riensi paikalle häkeltynyt naapuri todeten ensi sanoikseen: "Ette kai te niitä meinaa siihen jättää (hänen ikkunansa alle)!". Eikä muuta. Mitäpä sitä tervehtimään tai sanojaan pehmentämään, viesti lienee tärkein... kovin tuntui suomalaiselta lähestymistavalta. Ei nyt kuitenkaan riitauduttu kun lupasin että siirretään oikeille paikoille heti, kun tilanne sen sallii. Vastaukseksi sain murahduksen. Vähän se järkytti.

Onneksi seuraava naapuri olikin sitten jo sosiaalisempi ja tuli reippaasti tervehtimään avoimen oven nähdessään. Tilanne pelastettu.

Asumista kaaoksen keskellä

Säilytystilan puutteen (ja kasvaneen tavaramäärän) vuoksi roudattiin osa Italiasta tulleista tavaroista vuorostaan varastoon tilavampia neliöitä odottelemaan. Samalla reissulla merimies haki lapset ja koiran Turkuun, tämä tapahtui siis maanantai-iltana. Vastaanotto oli murskaava. Olisi kuulemma pitänyt vähän enemmän saada järjestystä taloon ennen herrasväen saapumista. Vaan minkäs teet, kun homma eteni kaavalla: siivoa kaappi, etsi siihen tulevat tavarat laatikkomeren keskeltä, pura laatikko, täytä kaappi, hävitä pakkaustarvikkeet, aloita alusta. Järjestyksen saavuttamiseen ei muuten riittänyt päivä eikä kaksikaan, vaan vielä viikkoa myöhemmin oli osa tavaroista missä sattuu, laatikoissa tai väärissä paikoissa. Kaiken tavaranpaljouden keskellä piti silti vielä ehtiä Ikeaan hankkimaan lisää tavaraa (koska sieltä sai nopeasti kaikkea mitä tarvittiin) ja Giganttiin (samoin, paitsi ettei ihan sitttenkään - tästä lisää myöhemmin) ja hoitaa auton tullaus, pieniä remppahommia ja kaikenlaista muuta oheistoimintaa. Takaraivossa painoi koko ajan merimiehen kalenteriin merkattu deadline: torstaina iltapäivällä oli määrä startata auto vieläkin pohjoisemmaksi kalastelemaan Norjan lappiin. Mikä tarkoitti, että meitsi jäi kaaoksen keskelle kera lasten ja koiran, ilman autoa. A-pu-va.

Vaan selvittiinhän siitä, äidin ja isän suosiollisella avustuksella. Ja lopultahan kävi sitten niin kuin aina, että viimeistelyvaihetta odotellaan edelleen. Verhot puuttuvat sekä olohuoneesta että keittiöstä, tyynynpäällisiä pitäisi ommella, taulut puuttuvat seiniltä, pari pahvilaatikkoakin vielä lattioilla nököttää. Ehtiihän tuota... myöhemminkin. Etenkin, kun viime päivinä ollaan saatu nauttia aivan ihanista kesäpäivistä. First things first. Kupittaa, Samppalinna, jokivarsi, mahtavat kahvilat, tori ja kesätapahtumat, niistäkin on luonnollisesti pitänyt ottaa ilo irti.

On se kaunis.

Mikä hämmästyttävintä, olen TODELLA iloinen, että tultiin tänne. Turkuun, Suomeen. Tuntuu tosi hyvältä just nyt. Toki vielä parempi ois, jos se merimieskin saataisiin Italiasta tänne. Mutta hyvä näinkin. En olis uskonut.