Eineksillä

Kotimaassa on mennyt jo kuukausi ja edelleen myhäilen kauppojen hyllyjen välissä. Siis miten voi meidän pienenpieneen K-marketiin mahtua kaiken maailman herkut ja tarvikkeet, joita keittiööni kaipaan?! On sushit, on texmexit, thaikut ja kinkit, tuoreet leivät ja hyvälaatuiset yrtit, mahtava maitotuotteiden hylly ja avokadoja aina tarjolla, ja italialaisistakin niin mascarponet, parmesanit, crudot kuin mozzarellat. Kyllä meitä suomalaisia hemmotellaan. Italiassa isossakaan marketissa ei välttämättä ollut kaikkea tarvittavaa, vaan esimerkiksi avokadot ja korianterit piti käydä hakemassa tietystä paikasta, smetanat toisesta, puurohiutaleet kolmannesta ja itämaiset mausteet neljännestä. Italialaisissa elintarvikkeissa oli toki runsaasti valinnanvaraa ja esimerkiksi pastahyllyt kadehdittavat.

Vaihteeks nakkeja, tällä kertaa keitossa. Italian vaikutus näkyy muuten siinä, että mikä tahansa nakkipaketti ei enää kelpaa. Kunnon lihapitoisuus ja muutenkin vähän parempaa laatua (toivottavasti ei vain mielikuvissa) sen olla pitää.

No mitäs sitten tekee suomalainen, kun pääsee toiveidensa mukaan shoppailemaan? Viihtyy näköjään etenkin eineshyllyllä (pinaattiletut, maksalaatikko), ostaa rahkaa ja keksejä joka ostosreissulla, nakkeja ja makkaraa vähän turhan usein, ihastelee juustovalikoimia, sortuu kuukauden sisällä ainakin kolme kertaa hunajamarinoituihin broilerinsuikaleisiin (vaikkakin nyt alkaa jo tuntua että näitä on taas syöty tarpeeksi) ja palaa takaisin siiderinjuojaksi, vaikka on pärjännyt erinomaisesti kolme vuotta ilman. Äidin/mummon/tädin keittiöstä tilaillaan kaalilaatikkoa, maksapihvejä (hirvee maksavaje selvästi), poronkäristystä ja lohikeittoa. Kaiken päälle vieraillaan ihan liian usein Kotipizzassa ja Hesessä, Arnoldsilla ja SpiceIcessä. Ja karkkikaupassa.

Kauppalaskujen suuruutta jännitin vähän etukäteen, etenkin kun olen suurimman osan ostoksista tehnyt näissä keskustan kivijalkakaupoissa. Mut ei, ihan kohtuutasolla mennään. Ehkä sekin auttaa, että ollaan pitkään menty tolla eineslinjalla ja että merimies ei ole ruokalaskua kasvattamassa. Ja viiniäkään en ole kertaakaan vielä ostanut. Sellanen näppituntuma on kuitenkin, että Italiassa sai samaan laskuun vielä ne viinitkin mukaan. Onneks tuliaisina tuodut varastot riittää vielä pitkään.

Ravintolat ja kahvilat sen sijaan, on ne kalliita. Poislukien hampurilaispaikat ja subwayt. Kahvit on vähintään tuplahintaisia italiaan verrattuna, jätskeissäkin on näköjään ihan oiva Suomi-lisä. Hienompiin ravintoloihin ei olla vielä eksytty, mutta sellaista kuviota ollaan kyllä viritelty että kerran viikossa jossain ulkona syötäisiin, ihan vaan kannatuksen vuoksi (ja siks että se on kivaa). Katotaan kuinka pian ollaan konkurssissa.

Aitoa italialaista jätskiä! Ja ruokaa!

Turun ravintolamaailma on kyllä mukavan kehittynyt ja monipuolinen. Aitoja italialaisiakin löytyy useampia, ja jopa elintarvikekauppa, jossa myydään italialaisia tuotteita. Ihanaa. Ei pääse koti-ikävä :) heti yllättämään.