Paluu

Hei vaan! Pikkasen on ollut haipakkaa viime aikoina. Pakko palata kaaauuuuaas menneisyyteen...

Matka Suomeen alkoi perjantaina kolme viikkoa sitten, ja viikkoa myöhemmin Finnlinesin lautta kolahti Helsingin satamaan. Reitti oli suunniteltu rauhaisaksi, jotta pääkin ehtisi muutokseen mukaan. Ihminen tarvitsee siirtymäriittejä, tiedättehän. Jälkikäteen ajatellen oltaisiin ehkä voitu ajella vähän pidempiä päivämatkoja ja yöpyä kussakin kohteessa pari yötä, jotta olisi jäänyt aikaa rentoutumisellekin. Vaan hyvä näinkin. Upeita paikkoja nähtiin ja lystiä pidettiin. Kirjoja ehtii lukea sitten pimeinä syysiltoinakin (tai vaikkapa näinä vuoden 2015 ennätysviileinä kesäpäivinä).

1. etappi Lerici - Desenzano del Garda, Italia. Reilut 200 km, pari tuntia ajoa.

Viimeinen vilkaisu Lericiin (tällä kertaa)

Lericistä lähdettiin 10.7. aamupäivällä (taas yhtenä) helteisenä päivänä. Auto oli helppo pakata, sillä matkatavarat oli karsittu minimiin - tarkoitus oli täyttää auto tuliaisilla (lue: viinillä) matkan varrella. Gardalle suhattiin tuttuun tapaan Parman kautta ja saavuttiin perille vähän lounasajan jälkeen. Aiemmista kerroista poiketen majoituttiin järven länsipuolelle Desenzano del Gardaan, suhteellisen isoon - lähes 30 000 asukkaan - viehättävään kaupunkiin. Pikaisen tsekkauksen perusteella voisin käydä toistekin, tosin itäpuolen rannat olivat mielestäni parempia. Mutta hotellissa oli uima-allas, joten saatiin siellä hyvin matkapölyt karistettua. Lämpöä riitti myös Gardalla. Ja kauniita maisemia.

Piilosilla iltakävelyllä

Ihana taivas, eikä tyttökään hullumpi ole

Satama aamulenkin aikaan

Aamiainen meikäläisen makuun, kuohuvalla tottakai.
(Huomaa Patun herkkulautanen taustalla. Kukin taaplaa tyylillään :)

2. etappi Desenzano del Garda - Bregenz, Itävalta. Reilut 400 km, ajoa reilut 4 tuntia.

Halusin nähdä matkalla Bodenjärven, jonka rantaviiva ulottuu kolmen valtion alueelle, ja merimiehellä oli asiaa itävaltalaisen Billa-kauppaketjun maustehyllylle. Niinpä päätettiin majoittua Bregenziin Itävallan puolelle, jonne kiepsautettiin Sveitsin (ja parin tunnelin) kautta, koska ei haluttu maksaa sekä Sveitsin että Itävallan moottoritiemaksuja. Hyvät oli tiet.

Sveitsissä pysähdyttiin levähdyspaikalla ihailemassa Alppeja.

Kevyet rajamuodollisuudet Itävaltaan tullessa. Siis ei rajamuodollisuuksia.

Bregenz on kiva pikkukaupunki, josta jälleen ehdittiin nähdä vain ripaus. Koska oli lauantai, menivät kaupatkin kiinni jo kuuteen mennessä, eivätkä ne olleet sunnuntaina auki lainkaan. Outoa oli Italian vapaaseen menoon tottuneelle. Itävallassa myös kohdattiin reissun ensimmäiset pussikaljoittelijat, joista lasten piti ihan erikseen kysyä, mitä puuhaavat. Ei ollut tullut moista kolmeen vuoteen Italian puolella vastaan. Järvi oli kaunis ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi siinä mielellään pulahtanut tai vaikka ottanut risteilyn vastarannalle. Ja Itävalta tietysti aina ihana, siisti, arvokas, rauhallinen, kotoisa.

Haaveilemani järvilaiva ja tyylikästä itävaltalaista arkkitehtuuria taustalla.
Edelleen päästiin yli 30 asteen.

Hyvin hoidettua nurmikkoa, jollaista Italian puolella oli edeltävinä viikkoina ollut tarjolla niukalti.
Spanieli tykkäs. Mutta siitä ei sitten tykännytkään, että unohdettiin sen kuivamuonapussi hotelliin.

Itävallan hotellin aamiainen oli taas erinomaista tasoa. Kuohuvalla tottakai.

3. etappi Bregenz - Rust, Saksa. Reilut 200 kilometriä, kolmisen tuntia.

Seuraava majoituskohde oli pieni kolmentuhannen hengen kylä lähellä Ranskan rajaa ja Strasbourgia. Kyläpahasen vetonaula on Euroopan toiseksi suurin huvipuisto Europa-Park (vuoristorataihmisille vahva suositus!), jonka vuoksi mekin sinne päädyimme, kahdeksi yöksi. Mitään muuta nähtävää Rustissa ei ollutkaan, mutta komeita omakotitaloja ja luontoa oli riittämiin. Tuli piipahdettua pikaisesti myös Schwarzwaldin metsissä, sillä pitihän spanielillekin tarjota oma huvipuistonsa. Rustissa jouduttiin myös uudelleenarvioimaan italialaiseksi lipsuneita ruokailuaikojamme, sillä normi-illallisaikaan kahdeksan jälkeen auki oli enää italialainen ravintola. No, hyvät oli pizzat täälläkin ja palvelukin hoitui vielä italiaksi. Toimi jotenkin paremmin kuin meikäläisen saksa.

Jälleen yksi vaivaton rajanylitys.

Rustin kukkapuskien merkkaus. Tässä ollaan about ydinkeskustassa.

Myös majatalomme lähimaastossa oli hyvä lenkkeillä.
Hyväkäytöksiset koirat viilettivät pelloilla vapaana samaan tapaan kuin Sveitsissä ja Itävallassa.

Europa-Parkissa vierähti koko maanantai. Hauskaa oli, ja jonot Italian jälkeen maltilliset. Muutenkin kaikki toimi saksalaisen organisoidusti. Se vasta oli mukavaa! Myös taivaan peittäneet pilvet tuntuivat pitkästä aikaa ihan virkistäviltä.

4. etappi Rust - Luxemburg City, Luxemburg. Vajaa 300 km, noin kolme tuntia.

Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Luxemburgissa, joten päätettiin ottaa sen samanniminen pääkaupunki viimeiseksi yöpymiskohteeksemme. Ilmasto viileni samalla kotimaisiin lukemiin, mutta muuten oli kyllä upea kohde. Niin siisti, vauras, tyylikäs. Rahasta ei selkeästi ole pulaa, ja jos about kaikissa muissa maissa (etenkin Italiassa ja Kreikassa) on joka puolella myytävänä-kylttejä ja ränsistyneitä rakennuksia, korjataan ja ehostetaan Luxemburgissa senkin edestä. Jännästi pankkisektori pärjää taantumassakin...

Opasteet kolmeen maahan: Luxemburgiin, Belgiaan ja Saksaan. Kaikki on niin lähellä.

Luxemburgin "alakaupungin" viehättävä Grund, kuin pikkukylä keskellä kaupunkia.
Luxemburgin korkeuserot ovat näkemisen arvoisia sinänsä. Huikeita, jopa pelottavia siltoja!

Grundin taloja lähellä majapaikkaamme.
Ei uskoisi, että sitä ollaan yhdessä Euroopan tärkeimmistä keskuksista, aivan ytimen tuntumassa.

Gëlle Fra, kultainen rouva, 1. maailmansodan muistomerkki hallitsee "yläkaupunkia".

Myös puistot ovat luxemburgilaisen (lue: saksalaisen) säntillisiä, hoidettuja.

Sanoinko jo, ettei uskoisi olevan keskellä merkittävää kaupunkia? Aamulenkillä Alzette-joen varrella.

Todella pieni talo Clausenin kaupunginosassa.

Ihastuttava design-hotellimme La Pipistrelle. Suosittelen!

Nuoriso lempipuuhassaan uuvuttavan kaupunkikierroksen jälkeen.
Olisin voinut kuvata myös tyylikkään huoneemme ovettoman
vessan ja kylppärin, mutta taisi olla juuri varattuna :P

Myös Luxemburgista ehdimme nähdä vain vilauksen, mutta hotellille spanielia rokottamaan tulleen eläinlääkärin* mukaan päivä on "neljän kadun" keskustan näkemiseen ihan tarpeeksi. Ehkä kaupungin tarjonta tosiaan tuntuu vaatimattomalta, jos on muuttanut kaupunkiin New Yorkista. Syynä Dr Shenfeldin uudelleensijoittautumiseen oli kuulemma rauhallinen ja yltäkylläinen elämänlaatu - uskon tämän helposti, sillä rokotussessioon kulutettiin noin tunti eikä kiire ollut minnekään. Hyvin ehti kertoa kaupungin päänähtävyydet ja suositella ravintolat. Tykkään tyylistä :)

Vaikka eurooppalaisuus näkyi läpi kaupungin, englantia kuuli siellä täällä ja ranska oli selkeästi pääkieli, saattoi kaupungissa selkeästi aistia myös saksalaisen jämäkkyyden. Hinnat eivät olleet niin pilvissä kuin kuvittelin, mutta ajanpuutteen vuoksi meidän shoppailut oli kyllä aika rajoittuneet. Tilanne korjattiin (onneksi?) jo seuraavana päivänä, matkan viimeisellä osuudella.

5. Etappi Luxemburg - Travemünde (- Helsinki) 700 km, noin 7 tuntia.

Viimeinen ajopäivä oli tarkoituksella matkaltaan muita reilusti pidempi, sillä lautta Suomeen lähti vasta puoliltaöin ja hotellilta oli kuitenkin kirjauduttava ulos jo puolilta päivin. Joten eikun liikenteeseen. Tankata olisi muuten kannattanut Luxemburgin puolella, mutta maa vaihtui Saksaksi niin nopeasti, että jäi meiltä väliin (mutta ei diesel kallista Saksankaan puolella ollut). Alkumatkasta ihailtiin Mosel-joen laakson viinitarhoja, myöhemmin bongattiin moottoritien varrelta muun muassa Kölnin tuomiokirkon tornit (kaukaa, mutta tunnistettavasti).

Päivän ensimmäinen pit stop otettiin Oberhausenissa, jossa vierailtiin (omien sanojensa mukaan) Euroopan suurimmassa kauppakeskuksessa CentrO Oberhausenissa. Muuten hyvä, mutta meidän suksiboksilla varustettu BMW ei mahtunut keskuksen parkkihalliin sisään ja lämpötilat olivat taas hellelukemissa. Siispä merimies jäi spanielin kanssa lenkkeilemään, kun me lasten kanssa yritettiin pikapikaa hoitaa ihan välttämättömät Hollister, Abercrombie & Fitch ja Starbucks-ostokset sekä löytää Saturnin elektroniikkaliike, joka tarjosi säästöpuuskassani bongaamaani Miele-imuria kolmanneksen edullisemmin kuin Suomessa. Ja hoituihan ne, ihan nopsaa kahdessa tunnissa. Tuli hoodit tutuiksi merimiehelle ja spanielille...

Mosel-joki vauhdissa kuvattuna.

Ekat ostokset tehty!

Toinen välipysähdys otettiin jossain hevosenhajuisessa pikkupaikassa, jossa täydennettiin jo hyvin kertynyttä viinikokoelmaamme saksalaisilla valkoviineillä. Vaan olisipa sitä ehtinyt Travemündessakin, jonka tax free -putiikki yllätti edullisuudellaan. Mukavasti olivat vielä pistäneet rinnalle Suomen ja Ruotsin hinnat noin niinkuin vertailun tueksi. No, vähään aikaan ei kaiketi tarvi Alkossa pyörähtää...

Travemünden Hafenhausilla oltiin puoli yhdentoista maissa. Laivaan päästiin noin tuntia myöhemmin.

Katso merta. Nyt sen voi jo turvallisesti sanoa ilman väärinymmärryksiä.

Kolmenkymmenen tunnin laivamatka sujui niin mukavasti kuin kolmenkymmenen tunnin laivamatka nyt voi sujua. Palvelut laivalla olivat melko vaatimattomat, mutta riittävät. Pieni hytti palveli hyvin, telkkarista näkyi lapsia kiinnostavaa ohjelmaa ja luettavaa oli riittävästi, ruokakin ihan syötävää. Spanieli pääsi ulkoilemaan kahdelle kannelle, joilta löytyi hiekkalaatikot isompia tarpeita varten. Merivesi huuhteli hyvin muualle suunnatut roiskeet. Ihan ok matka, mutten kyllä ihan joka kuukausi tekisi.

Ja kotimaa, se saapui horisonttiin synkkänä ja  myrskyisenä perjantaiaamuna 17.7. Hyvältä tuntui silti, vaikka pallo on vähän hukassa vielä kahden viikonkin jälkeen. Tästä lisää piakkoin!

* Ekinokokkoosi-rokotus pitää antaa max. 5 pv ennen Suomeen saapumista, siksi tämäkin eksoottinen eläinlääkärikokemus.