 |
| Veneitä riittää näissä maisemissa |
Meidän Ligurian-viikko sattui kelien puolesta juuri sopivaan aikaan. Heinäkuun alun poikkeuksellinen kuumuus* olisi varmasti saanut meidät läkähtymään Pisassa, mutta Lericissä vilvoittava meri oli vain muutaman korttelin päässä kotoa. Tilaisutta hyödynnettiin ahkerasti. Sattumalta merimiehen kollegan perhe oli samaan aikaan Lericissä lomailemassa, joten mielekästä seuraa löytyi sekä lapsille, että äideille (miehethän eivät tietenkään mitään lomaa ehtineet pitää, rassukat). Monta päivää menikin rannalla, kumipatjoilla lilluen, pelaillen, meren antimia keräillen. Samanlaista rantalomaa ei koko Italian-kolmivuotisen aikana oltukaan koettu, joten siinäkin mielessä saatiin onnistunut päätös (tämänkertaiselle) elämällemme italialaisittain.
 |
| Uudet uimarenkaat testissä |
 |
| Varpaat hiekassa, joka oli hienoa kuin jauho |
 |
| Lapset snorklasivat meritähtiä - kuvauksen jälkeen nämä yksilöt palautettiin luonnollisesti mereen |
 |
| Toisena päivänä keräysvuorossa oli simpukat. Tarkoitus oli syödä nämä, mutta sitten iski laiskuus ja mentiinkin ravintolaan koko sakki. |
Lerici muistuttaa kovasti suosittuja Cinque Terren kalastajakyliä, mutta on toistaiseksi lähinnä italialaisten turistien suosiossa. Kylässä on muutamia hotelleja, mutta ei todellakaan tungokseksi asti. Monella (milanolaisella) on kaupungissa kakkoskoti, "kesämökki", ja heidän ansiostaan meno vilkastuu huomattaavsti viikonloppuisin sekä italialaisten lomakaudella.
Aikoinaan Lerici lähikylineen oli maailmankuulujen runoilijoiden suosiossa, mistä juontuu alueen lempinimi Runoilijoiden lahti. Tiina Linkama on tehnyt aiheesta erittäin hyvän postauksen, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa (itse en pystyisi läheskään yhtä hyvään).
 |
| Lericin keskustan taloja. Vieressä kohoaa komea linna, jossa päätettiin vierailla lokakuussa, kun tullaan kämpille seuraavan kerran. |
 |
| Lericiä vastapäätä sijaitsee upea Porto Venere, jonka arkkitehtuuri tuntuu jotenkin.. tutulta? |
 |
| Toki samantyyppistä rakennuskantaa löytyy myös Cinque Terren puolelta, tässä Manarola päiväristeilyaluksen kannelta kuvattuna. Käytiin lasten kanssa Monterossossa Edoardo-kaveria moikkaamassa, ja helpoin keino reissata Lericin ja Monterosson väliä oli - yllätys yllätys - vene. |
Ensimmäisenä Italian-kesänä vuokrattiin Lericistä kumivene (rib) jolla päästiin tutkimaan Runoilijoiden lahtea lähemmin. Kokemus oli niin hieno, että haluttiin ottaa uusinta vielä ennen kotimaahan paluuta. Niinpä merimies varasi meille veneen - ja hyvissä ajoin varasikin - mutta kuinka ollakaan, sunnuntaina laiturille astellessamme selvisi, ettei varaus ollut koskaan päätynyt tilauskirjaan asti, ja kaikki veneet oli buukattu...
Toisinaan italialainen asiakaspalvelu osaa yllättää. Useimmiten yllä kuvatun kaltaisesti, joskus kuitenkin paremmin. Paljon paremmin. Kumivenevuokraamon omistaja (?) oli aidosti pahoillaan mokastaan ja sanoi, ettei voi muuta tarjota kuin oman veneensä. Veneen, joka ei kulje lujaa mutta josta meidän ei myöskään tarvitsisi maksaa (maksettiin silti). Veneen, jota ei ole koskaan lainannut edes kavereilleen. Ja niin vaan kävi, että me saatiin käyttöömme aivan upea, puurunkoinen kalastusvene Agatha, johon rakastuttiin välittömästi. Ei siis voi kuin lämpimästi suositella Il Sole Nel Golfoa: huipputyyppejä, huippupalvelua.
 |
| Vedenkestävällä kameralla otetut venekuvat olikin jo siirretty merimiehen koneelle, joten tässä vaan mun arkistoista löytynyt otos matkalta. Pinskullakin hymy leveässä. |
 |
| Parkkeerattiin vene samaan poukamaan kuin edelliskerrallakin, eikä oltu ainoita. Mutta katsokaa nyt, mitkä maisemat! |
Olivat fiksuja aikoinaan, nuo runoilijat, kun näihin maisemiin päätyivät. Hyvä meidänkin oli Lericissä viikko viettää, ja ilolla takaisin palaamme. Eilen oli kuitenkin aika jättää myös Lericin-koti taakse ja jatkaa matkaa kohti Pohjolaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
 |
| Haaveilua ilta-auringossa Lericin aallonmurtajalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti