Heipparallaa ja jee, paluu normaaliin elämään on tapahtunut! Hetken näyttää vievän toi 40 kohdan todo-listan purku, mutta kyllä se tästä. Aloitetaan menneiden (ja aika lailla myös tulevien) tapahtumien kiriminen lyhyestä uutiskatsauksesta:
Hyviä uutisia
Saatiin viimein meidän Suomen-koti myytyä joulukuussa. Kauan se kesti, mutta ihan hyvään lopputulokseen päästiin. Suosittelen lämpimästi Kotijoukkuetta jos ilmenee tarvetta asunnonvälitykseen: kärsivällisyyttä riittää, kommunikaatio toimii ja muutenkin kaikki eteni hyvässä hengessä. Huh, helpotusta!
Tuleva kotipaikkakunta on Suomen Turku ja muuttoaikataulu joskus heinäkuun puolivälin tietämillä, ehkä. Asuntoa ei vielä ole, mutta onhan tässä vielä aikaa. Ja kiitos miettimästä - ihan hyvillä fiiliksillä ollaan. Jotenkin on tullut sellainen olo, että tämä projekti on nyt nähty. Ihanaa on ollut ja varmasti lähdetään toistekin matkaan, jos sellainen mahdollisuus vielä eteen tulee. Italialla tulee aina olemaan paikka sydämessä, ja kyllähän täältä monta asiaa tulee kaipaamaan. Suomea ei vieläkään ole ikävä, mutta kokonaisuuden kannalta tuntuu, että kesällä on hyvä aika palata. Vaikka merimies tuleekin sitten vähän myöhemmin perässä.
Lapset pääsevät jatkamaan opintietään englanniksi, eli aloittavat elokuussa Turun kansainvälisessä koulussa. Mah-ta-vaa! Veikkaan, että helpottaa paluuta aika tavalla, kun ympärillä säilyy kansainvälinen meininki ja luokalla on ehkä joku muukin ipana, jolla on samanlaisia kokemuksia takana. Eikä se kielitaidon ylläpitokaan mikään huono juttu ole.
... sitten, tasapainon vuoksi muutamia...
Huonoja uutisia
Pinskulle ei tullut ikätovereita kouluun nyt keväällekään. Uusia oppilaita kyllä aloitti, mutta nuorempien luokassa. Tässä onkin yksi iso syy siihen, miksi tuntuu niin hyvältä lähteä takaisin. Urheasti neiti jaksaa, mutta ilman muuta elämä olisi kivempaa jos olisi bestis tai edes tosi hyvä kaveri luokalla. Onneksi niitä pystyy sentään tapaamaan viikonloppuisin, tai edes joskus.
En saanut havittelemaani tutkijakoulupaikkaa, mutta eipä saanut moni muukaan. Tiukassa on pestit, joten eteenpäin jatketaan apurahojen turvin. Onneksi on into ja kiinnostus kohdillaan, muuten vois vähän mietityttää onko tää nyt mitään fiksujen ihmisten hommaa näillä palkkioilla. Mutta toistaiseksi siis kaikki ihan ok!
... ja koska kukaan ei halua jäädä kurjalle mielelle, loppuun vielä...
Hyviä uutisia
Meillä on vielä koko kevät ja puoli kesääkin täällä! Suunnitelmia on vaikka minkälaisia: pitää koluta ne loputkin näkemättä jääneet paikat ja nauttia lumesta, auringosta, valosta, lämmöstä, rannoista ja ihan kaikesta. Ja odotetuista vieraista, joita saapuu taas tänne meitä ilahduttamaan. Elämä ei näyttäis olevan yhtään hassumpaa myöskään vuonna 2015!
Täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti