Pienet ystävämme

Niin keskustassa kun asutaankin, on meillä yllin kyllin pieniä vipeltäjiä ympärillämme. Oman karvakamun lisäksi pihaa hallitsee muutama reviiritietoinen kissa, joista Iso Musta on (kuulemma) julmin ja pelottavin. Edellisten asukkaiden koira oli halkaissut kuononsa sen kanssa, joten ollaan oltu aika varovaisia kun päästetään omamme pihalle. Käsillä on hyvä olla käpy jos toinenkin, just in case.

Iso Musta Kissa istuu usein ikkunalaudalla, tällä kertaa naapurin aidalla

Sisiliskot kuuluvat aurinkoon ja lämpöön - ja niitä onkin riittämiin - mutta lisäksi pihaltamme on bongattu mustarastaan pesä, gekkoja ja kerran on tehty havainto jopa siilistä. Postilaatikon takana asuu salamanteri ja lepakot liitelevät iltaisin talon ympärillä. Pirullisimpia pikku "ystäviä" ovat hyttyset, joita Pisan läpi virtaava Arno-joki palvelee ilmeisen hyvin. En muista, koska olen ollut näin paukamilla, varmaan jonain Lapin-kesänä vuonna miekka ja kypärä. Kaiken lisäksi kiusankappaleet eivät pidä mitään ääntä, iskevät salamannopeasti ja ovat siten ihan mahdottomia havaita. Ja puremat kutittaa niin pirusti.

JOKU on VÄHÄN raapinut hyttysenpuremia.
Tulee muuten säväyttävät jalat näistä.

Onneksi edellä luetellut on kuitenkin suhteellisen kestettäviä seuralaisia. Ilmeisesti täällä pörrää vähän epämiellyttävämpiäkin, kun lähikatuun oli ilmestynyt kummallinen varoitus:

Jotain täs varmaan tarvii ottaa huomioon, mutta mitä...?

 
Cani tarkoittaa koiraa, mutta muuta en sitten ymmärtänytkään. Käveltiin spanielin kanssa aika varovasti ohi, onneksi, kun sanakirja lopulta paljasti, että kyse on rotanmyrkystä. Hyvä että kertoivat! En sitten tiedä mitä mieltä pitäisi olla siitä, että nuoli osoittaa lähipizzeriaan, josta ollaan haettu monet maittavat illalliset...