Eineksillä

Kotimaassa on mennyt jo kuukausi ja edelleen myhäilen kauppojen hyllyjen välissä. Siis miten voi meidän pienenpieneen K-marketiin mahtua kaiken maailman herkut ja tarvikkeet, joita keittiööni kaipaan?! On sushit, on texmexit, thaikut ja kinkit, tuoreet leivät ja hyvälaatuiset yrtit, mahtava maitotuotteiden hylly ja avokadoja aina tarjolla, ja italialaisistakin niin mascarponet, parmesanit, crudot kuin mozzarellat. Kyllä meitä suomalaisia hemmotellaan. Italiassa isossakaan marketissa ei välttämättä ollut kaikkea tarvittavaa, vaan esimerkiksi avokadot ja korianterit piti käydä hakemassa tietystä paikasta, smetanat toisesta, puurohiutaleet kolmannesta ja itämaiset mausteet neljännestä. Italialaisissa elintarvikkeissa oli toki runsaasti valinnanvaraa ja esimerkiksi pastahyllyt kadehdittavat.

Vaihteeks nakkeja, tällä kertaa keitossa. Italian vaikutus näkyy muuten siinä, että mikä tahansa nakkipaketti ei enää kelpaa. Kunnon lihapitoisuus ja muutenkin vähän parempaa laatua (toivottavasti ei vain mielikuvissa) sen olla pitää.

No mitäs sitten tekee suomalainen, kun pääsee toiveidensa mukaan shoppailemaan? Viihtyy näköjään etenkin eineshyllyllä (pinaattiletut, maksalaatikko), ostaa rahkaa ja keksejä joka ostosreissulla, nakkeja ja makkaraa vähän turhan usein, ihastelee juustovalikoimia, sortuu kuukauden sisällä ainakin kolme kertaa hunajamarinoituihin broilerinsuikaleisiin (vaikkakin nyt alkaa jo tuntua että näitä on taas syöty tarpeeksi) ja palaa takaisin siiderinjuojaksi, vaikka on pärjännyt erinomaisesti kolme vuotta ilman. Äidin/mummon/tädin keittiöstä tilaillaan kaalilaatikkoa, maksapihvejä (hirvee maksavaje selvästi), poronkäristystä ja lohikeittoa. Kaiken päälle vieraillaan ihan liian usein Kotipizzassa ja Hesessä, Arnoldsilla ja SpiceIcessä. Ja karkkikaupassa.

Kauppalaskujen suuruutta jännitin vähän etukäteen, etenkin kun olen suurimman osan ostoksista tehnyt näissä keskustan kivijalkakaupoissa. Mut ei, ihan kohtuutasolla mennään. Ehkä sekin auttaa, että ollaan pitkään menty tolla eineslinjalla ja että merimies ei ole ruokalaskua kasvattamassa. Ja viiniäkään en ole kertaakaan vielä ostanut. Sellanen näppituntuma on kuitenkin, että Italiassa sai samaan laskuun vielä ne viinitkin mukaan. Onneks tuliaisina tuodut varastot riittää vielä pitkään.

Ravintolat ja kahvilat sen sijaan, on ne kalliita. Poislukien hampurilaispaikat ja subwayt. Kahvit on vähintään tuplahintaisia italiaan verrattuna, jätskeissäkin on näköjään ihan oiva Suomi-lisä. Hienompiin ravintoloihin ei olla vielä eksytty, mutta sellaista kuviota ollaan kyllä viritelty että kerran viikossa jossain ulkona syötäisiin, ihan vaan kannatuksen vuoksi (ja siks että se on kivaa). Katotaan kuinka pian ollaan konkurssissa.

Aitoa italialaista jätskiä! Ja ruokaa!

Turun ravintolamaailma on kyllä mukavan kehittynyt ja monipuolinen. Aitoja italialaisiakin löytyy useampia, ja jopa elintarvikekauppa, jossa myydään italialaisia tuotteita. Ihanaa. Ei pääse koti-ikävä :) heti yllättämään.

Ei näin, Posti!

Italiassa ollessani innostuin verkkokaupasta toden teolla, ja paketteja kuskattiin meille harva se päivä. Nopeaa, kätevää ja kaikin puolin vaivatonta. Ainakin, jos sattui olemaan kotona vastaanottamassa paketteja, ja toisaalta, jos ei, niin yleensä kuskit ottaa rimpauttivat ja kysyivät mihin aikaan sopisi tuoda. Kommervenkkinsä toki koettiin Italiassakin, mutta Suomen Posti sai kyllä tällä viikolla tuskastumisen ihan omiin mittasuhteisiinsa. Kas näin:

Tilasin spanielille ruokaa Zooplussasta, kuten olen tehnyt jo 12 kertaa aiemminkin*. Vähän enemmän, kun samaan toimitusmaksuun meni. Odottelin tyytyväisenä pakettia kotona - tyytyväisenä siksi, ettei tarvitsisi ajella autolla minnekään etsimään juuri sitä koiranruokamerkkiä, jota spanielille kasvattajan suosituksesta tarjoillaan. Ja tyytyväisenä siksi, ettei tarvitsisi sitä 29 kiloa itse kannella, paitsi korkeintaan apumiehenä.

Juuei mennyt ihan näin. Tilauksen tein 19.8. ja tällä viikolla aloin jo odotella pakettia. Kävin tsekkaamassa DHL:n palvelussa, missä se menee ja yllätyin, kun huomasin että paketti oli yritetty toimittaa samana päivänä (25.8.) mutta "vastaanottaja ei ollut kotona". Ja että "yritetään toimittaa uudestaan saman päivän aikana". Ehkä en tosiaan ollut kuljetuksen aikaan kotona, mutta ihan nurkilla kumminkin ja mikä tärkeintä, puhelimella tavoitettavissa, ja loppupäivän (samoin kuin seuraavan) järjestin niin, että kotona oli koko ajan joku. Ei tullut pakettia, tuli pakettikortti. Jonka kuvittelin liittyvän toiseen, huomattavasti pienempään lähetykseen (mainitsinko jo, että tilailen aika paljon verkkokaupoista?). Tänä aamuna lähdin sitten pakettia noutamaan, samalla kun saatoin koululaiset bussipysäkille.

Yllätys olikin suuri, kun postissa tarjottiin sen pikkupaketin sijaan tätä Zooplussan hervotonta lootaa, jota tuskin jaksoin nostaa. Ei ihan hirveesti innostanut raahata sitä kilometrin matkaa kotiin, joten eikun autoa hakemaan ja paketti noutamaan. Ja ponnistelemaan se autoon, autosta ulos, portaat ylös ja kotiin, auto takas parkkihalliin ja kipinkapin kotiin. Arvatkaa vaan, oliko reipas ja postihenkinen fiilis sen jälkeen???

Kimpaantuneena reklamoin asiasta ensin DHL:lle, joka kertoi että Suomessa näistä lähetyksistä vastaa Posti. Asiallinen vastaus tuli muuten tunnissa sähköisestä yhteydenotosta. Seuraavaksi siis Postin sivuille ja tarina uusiksi. Vastaus tuli sekin nopeasti, parissa tunnissa. Mutta Postihan siis pesi kätensä koko hommasta ja totesi, että "Todennäköisesti kyse on ollut 14 -lähetyksestä. Yleisesti ottaen, 14 -lähetykset toimitettaan vastaanottajan osoitteeseen klo 14 mennessä. Jos lähetystä ei saada luovutettua, lähetys toimitetaan postiin noudettavaksi. Kuljettajilla ei ole halussaan talojen ovikoodeja tai avaimia. Toimitusehtoihin ei kuulu soittaminen asiakkaalle. Kuluttajille suositellaan käytettävän 21- tai Flex -lähetystä, josta soitetaan asiakkaalle etukäteen ja sovitaan toimitusajankohta." Ookkei. No sehän kiinnostikin kovasti.

Viimeinen linkki prosessissa oli Zooplussan kontaktoiminen ja vahva suositus logistiikkakumppanin vaihtamiseksi Suomessa. Vastaus tuli kaikkein nopeimmin, noin kymmenessä minuutissa ja sisälsi 5 % alennuskupongin. Siksipä tuska helpottaa jo vähän, mutta silti: onkohan nyt oikea paikka Postilta säästää näistä kuljettajien toimesta tapahtuvista yhteydenotoista? Ihan oikeasti? Kannattaako tämmöistä palvelua, joka ei lähellekään edes yritä täyttää vastaanottajan (lue: asiakkaan) tarpeita, tarjota? Edes siinä tapauksessa, että sillä saadaan kustannuksia alas? Kaltoin kohdelty mieleni vastaa, että EI TODELLAKAAN**.

Posti hävis nyt kyllä JOPA Poste Italianelle ihan kuusnolla. Siis on asioita, jotka toimivat Italiassa paremmin kuin Suomessa, hämmästyttävää kyllä!

Jotenkin sitä toivois, nyt kun rakennemuutoksen ja kaikenlaisten ongelmien parissa täällä Suomessa painitaan, että Postin kaltainen tekijä olisi tajunnut miten tänä päivänä pitäisi toimia. Niillähän olis tossa logistiikkapuolella ihan älyttömät apajat, kun verkkokauppa vaan kasvaa koko ajan. Mutta ei sit vissiin kiinnosta sitä tonttia hoitaa. Sen sijaan, panostetaan älyttömiin Postisiin ja muihin suoramainoksiin, jota tuutataan ihan käsittämättömiä määriä. Siis meille on tullut tässä kuukauden aikana enemmän mainoksia kuin Italiassa kolmessa vuodessa!

Minen käsitä.

Taas näitä.

Ja Posti - miten meni noin niinku omasta mielestä???


* Mut nythän mä tajusin! Tää oli se 13. kerta. Oishan se pitänyt arvata.

** Ja näköjään en ole ahdistukseni kanssa yksin. Katsokaapa vaikka http://keskustelu.suomi24.fi/t/9909493/itellan-pakettien-toimitus tai http://www.vauva.fi/keskustelu/4368571/ketju/priority_paketti_ja_osoitetoimipaikka tai http://verkkolehtiinmediasres.blogspot.fi/2007/12/kirsi-kysyy-itella-vastaa-kuten-tahtoo.html. Googlella löytyy lisää.

Asettuminen

Tämäkin päivitys piti tehdä jo useampi viikko sitten, mutta edelleen on vauhtia riittänyt täällä armaassa kotimaassa, ja homma on lykkääntynyt aina vaan eteenpäin. Nyt viimein palaan hetkeksi ensi päiviin uudessa kodissa ja vastaanottoomme täällä Turussa. Ja omiin fiiliksiin.

Ensi kerran vierailtiin siis uudessa Turun-kodissa samana päivänä kun saavuttiin maahan, eli perjantaina 17.7. Hyvältä näytti, kannatti luottaa Oikotien kuviin ja vuokrata asunto sokkona. Majoituttiin kuitenkin vielä pariksi yöksi pääkaupunkiseudulle, jotta saatiin hoidettua varaston raivaus ja miljardi muuta asiaa - muun muassa lasten vuotuinen Lintsi-keikka ja ihana illanvietto maailmalle vuorostaan lähdössä olleiden kavereiden kanssa - ja saavuttiin merimiehen ja täyteen ahdatun ison vuokrapakun kanssa kämpille ekaksi yöksi vasta sunnuntai-iltana. Siitä alkoi massiivinen kämpän siivous (törkyistä oli) ja tavaroiden paikoilleen sommittelu.

Ekan aamun näkymä patjasängystä kuvattuna

Muuttomiesten oli määrä saapua maanantaiaamuna klo 8:30, mutta ei ne ihan siihen tainneet pystyä. Vaan sitten kun saapuivat, oli aikamoista härdelliä pitkälle iltapäivään. Kämppä täyttyi 189 numeroidusta tavarasta ja laatikosta, joista osa purettiin heti, osa jätettiin suosiolla myöhemmäksi. Eka opetus: suuremmasta kämpästä pienempään muuttaminen vaatii tarkkaa harkintaa tavaroiden kanssa, nopeaa paikalleen sijoittelua ja piiiitkiä hermoja. Pakkausmateriaalien hävittämisessä on myös oma työnsä. T. nimim. ullakko täynnä, seassa myös useampi pahvilaatikollinen litistettyjä laatikoita "kätevästi" vaikkapa seuraavaa muuttoa varten.

Pyörämme väärillä paikoilla

Ensikosketus naapureihin ei ollut lupaavin mahdollinen. Pyysin vauhdikkaita muuttomiehiä jättämään fillarimme etupihalle siihen saakka, että saadaan muutto parempaan vaiheeseen ja ehtivät keskittyä mm. polkimien ja lokareiden paikoilleen laittoon (myös ne oli pakattu italialaisten muuttomiesten toimesta ja siten kasaaminenkin kuului osaksi muuttopalvelua). Kun menin lukitsemaan pyöriä, riensi paikalle häkeltynyt naapuri todeten ensi sanoikseen: "Ette kai te niitä meinaa siihen jättää (hänen ikkunansa alle)!". Eikä muuta. Mitäpä sitä tervehtimään tai sanojaan pehmentämään, viesti lienee tärkein... kovin tuntui suomalaiselta lähestymistavalta. Ei nyt kuitenkaan riitauduttu kun lupasin että siirretään oikeille paikoille heti, kun tilanne sen sallii. Vastaukseksi sain murahduksen. Vähän se järkytti.

Onneksi seuraava naapuri olikin sitten jo sosiaalisempi ja tuli reippaasti tervehtimään avoimen oven nähdessään. Tilanne pelastettu.

Asumista kaaoksen keskellä

Säilytystilan puutteen (ja kasvaneen tavaramäärän) vuoksi roudattiin osa Italiasta tulleista tavaroista vuorostaan varastoon tilavampia neliöitä odottelemaan. Samalla reissulla merimies haki lapset ja koiran Turkuun, tämä tapahtui siis maanantai-iltana. Vastaanotto oli murskaava. Olisi kuulemma pitänyt vähän enemmän saada järjestystä taloon ennen herrasväen saapumista. Vaan minkäs teet, kun homma eteni kaavalla: siivoa kaappi, etsi siihen tulevat tavarat laatikkomeren keskeltä, pura laatikko, täytä kaappi, hävitä pakkaustarvikkeet, aloita alusta. Järjestyksen saavuttamiseen ei muuten riittänyt päivä eikä kaksikaan, vaan vielä viikkoa myöhemmin oli osa tavaroista missä sattuu, laatikoissa tai väärissä paikoissa. Kaiken tavaranpaljouden keskellä piti silti vielä ehtiä Ikeaan hankkimaan lisää tavaraa (koska sieltä sai nopeasti kaikkea mitä tarvittiin) ja Giganttiin (samoin, paitsi ettei ihan sitttenkään - tästä lisää myöhemmin) ja hoitaa auton tullaus, pieniä remppahommia ja kaikenlaista muuta oheistoimintaa. Takaraivossa painoi koko ajan merimiehen kalenteriin merkattu deadline: torstaina iltapäivällä oli määrä startata auto vieläkin pohjoisemmaksi kalastelemaan Norjan lappiin. Mikä tarkoitti, että meitsi jäi kaaoksen keskelle kera lasten ja koiran, ilman autoa. A-pu-va.

Vaan selvittiinhän siitä, äidin ja isän suosiollisella avustuksella. Ja lopultahan kävi sitten niin kuin aina, että viimeistelyvaihetta odotellaan edelleen. Verhot puuttuvat sekä olohuoneesta että keittiöstä, tyynynpäällisiä pitäisi ommella, taulut puuttuvat seiniltä, pari pahvilaatikkoakin vielä lattioilla nököttää. Ehtiihän tuota... myöhemminkin. Etenkin, kun viime päivinä ollaan saatu nauttia aivan ihanista kesäpäivistä. First things first. Kupittaa, Samppalinna, jokivarsi, mahtavat kahvilat, tori ja kesätapahtumat, niistäkin on luonnollisesti pitänyt ottaa ilo irti.

On se kaunis.

Mikä hämmästyttävintä, olen TODELLA iloinen, että tultiin tänne. Turkuun, Suomeen. Tuntuu tosi hyvältä just nyt. Toki vielä parempi ois, jos se merimieskin saataisiin Italiasta tänne. Mutta hyvä näinkin. En olis uskonut.