Urheiluhullut?

Italialaiset ovat suuria urheilun ystäviä. Lajeista jalkapallo on tietenkin ykkönen, mutta myös pyöräily ja autourheilu iskevät kansaan, samoin kuin kaikki suuremmat urheilutapahtumat ja mestaruuskisat. Kuulostaa tutulta.

Osamme penkkiurheilusta: tammikuiset laukkakisat San Rossoren Ippodromolla

Meikäläiselle oli kuitenkin yllätys, että urheilua kyllä tykätään seurata (telkkarista) ja siitä puhutaan mielellään, mutta peräti 40 % italialaisista ei itse harrasta minkäänlaista urheilua. Tämän luvun kertoi italiankielen oppikirjani, ja opettajani Costanza vahvisti tiedon. Laiskoja kuulemma ovat noin yleisesti ottaen. Suomalaisilla aikuisilla liikkumattomien prosenttiosuus on 30 pinnassa, ainakin mikäli kansalliseen liikuntatutkimukseen 2010 on uskominen. Parempi Suomi! Mun valistumaton mielipiteeni on, että me suomalaiset ollaan ainakin reippaampia ulkoilemaan kelillä kuin kelillä* ja valmiimpia erilaisiin hyötyliikunnan muotoihin, esim. kävelyyn. Esim. edelleenkään kaikki lasten koulukavereiden vanhemmat ei voi käsittää kuinka me jaksetaan kävellä joka päivä kouluun 900 m suuntaansa. Jepjep.

Mutta toisaalta täällä ei kyllä voi välttyä bongaamasta himourheilijoitakaan. Pyöräseurueita tiukissa trikoissaan (omnom) näkee jatkuvasti, ja lenkkeily - jopa sauvakävely - näyttäis olevan sekin suosiossaan. Lasten koulukaverit harrastavat about kaikki jotain: uintia, futista, ratsastusta (myös pojat!), steppausta (myös pojat!), tanssia, laskettelua... Mahdollisuuksiahan näillä seuduilla riittää. Tästä huolimatta meidän perheessä ei (toistaiseksi) ole harrastettu mitään ohjattua liikuntaa, koulun 16 vuosittaista uintikertaa lukuun ottamatta. Seuraavaksi aionkin selvittää Pisan yliopiston liikuntapalvelujen laajaa ja edullista tarjontaa, josko siellä olis meillekin jotain. Siihen asti kävellään ja juostaan, käytetään Viale delle Piaggen hauskaa ulkokuntosalia, hypitään hyppynarua ja potkitaan palloa. Laskettelukausi taitaa olla tältä erää ohi - mittarissa on tällä hetkellä 20 astetta :D

Nimpparisankarin zeniläistä tyyneyttä tänpäiväisellä kuntosalikeikalla

Vaan vaikka sohvaperunoita ovat, nämä italialaiset, ovat silti käsittämättömän hoikkia. Tai isompi osa ainakin kuin suomalaisista, mielestäni. Ehkä kyse on geeneistä, ehkä terveellisemmästä ruokavaliosta. Tai sitten siitä, että bikinikelejä pitelee sen verran pidempään, että motivoitumiseen on syytä? Tiedä häntä, mutta kesäkuntoon olis päästävä, myös allekirjoittaneen. Raporttia seuraa.

* No, tavallaan pakko jos Suomessa meinaa edes joskus ulkoilla...