Tässä vaiheessa jo onnellisesti eläinlääkärin pakeilla. |
Eikun puhelinluetteloa* käteen. Ja toivomaan, että langan päässä puhutaan englantia. Valitsin listan ensimmäisen sen takia, että osoite oli kävelymatkan päässä (merimiellä oli luonnollisesti työpäivä ja virka-auto siten 80 km päässä). Puheluun vastannut siirsi kapulan aika nopeasti eteenpäin, ja hetken päästä keskustelua jatkoi englantia taitava mies, jonka puheesta ymmärsin että aikoja ei ole mutta voidaan mennä jonottamaan.
Siis matkaan, lähde. Käveltiin lasten kanssa lääkäriin ja bongattiin matkalla kotoisa katu.
Suomikatu, joka voidaan laveasti tulkiten laskea meidän kotikadun poikkikaduksi. |
Perillä odoteltiin puolisen tuntia ja torpattiin lukuisia ystävällisiä italiankielisiä keskustelunaloituksia (koska kukaan ei halunnut jatkaa juttelua englanniksi). Lopulta ilmeisesti se puhelimeen vastannut mies otti meidät vastaan ja paljastuikin itse eläinlääkäriksi. Spanielia tutkittiin ja kuulosteltiin ja silmätulehdus todettiin, tipat määrättiin. Lisäksi kuultiin, että Pisassa, jossa on paljon hyttysiä (siitä lisää myöhemmin), leviää tauti nimeltä sydänmato, ja että koira kannattaa sitä varten ehdottomasti ennakkolääkitä. Saatiin sekin homma kuntoon, onneksi. Kukaan ei Suomessa osannut tällaisesta varoittaa?!
Oli miten oli, lääkäri puhui oikein hyvää englantia, vaikka muisti toki mainita "sorry for my English" kuten kaikki täällä. Koira sai perusteellisen terveystarkastuksen, aikaa meni ehkä kolme varttia ja lääkärinpalkkio oli 20 €. Siis kakskyt euroa! Suomessa ei tasan olisi selvitty alle satasen. Hintaan kuuluu vielä jälkitarkastus parin viikon päästä. Millähän noi lääkärit elää?
No, ainakin yhdellä meistä on nyt vakilääkäri. Ihmissairaudessa en vielä tietäisikään minne ottaa yhteyttä...
* Back to basics. Yllättäen puhelinluettelosta on tullut mun ystävä täällä taas, kun netskusta ei tiedä mistä etsiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti