Är-syt-tä-vää etten puhu italiaa. Ovat nimittäin mukavia ja puheliaita nämä ihmiset. Niille kun sanoo, että "non parlo italiano" niin puhuvat vielä vähän enemmän ja hymyilevät päälle. No, tilanne toivottavasti korjaantuu sitten syksymmällä kun menen kielitunneille. Tällä hetkellä sanavarasto koostuu ehkä kymmenestä sanasta ja kolmesta lauseesta tyyliin: "Haluaisin ostaa leipää. Tuon tuolla." tai "Onko teillä postimerkkejä?". (Kyllä, matkailijan sanakirjaa ON luettu.)
Haasteellista oli merimiehellä, kun meni kaupungintalolle hoitamaan asumispaikka-asioita. Siellä piti käydä jotta voi saada italialaisen henkilökortin ja ilmoittautua samalla Pisan asukkaaksi + päästä nauttimaan paikallisista eduista (halvemmasta pysäköinnistä, auton rekisteröinnistä jnejne). Virkailijahan ei tietenkään puhunut englantia, mutta onneksi naapuriluukulla oli kieltä taitava asiakas, joka oman asiansa ohella huuteli käännöksiä suuntaan ja toiseen. Ja Gabriellakin siellä luurin päässä. Sitkeä selviää ja parin käynnin jälkeen asia tulikin lopulta hoidettua*.
Tänään soi ovikello kesken viikkosiivouksen (tähän on tultu!), kun puheillemme pyrki paikallinen poliisiviranomainen lomake kädessään. Tuli sitten tarkistamaan että tässä osoitteessa todellakin asuvat ne henkilöt, jotka ilmoitettu on. Yhteistä kieltä ei (tälläkään kertaa) oikein ollut, mutta sujuvasti ymmärsin mistä oli kyse. Saatiin lomakekin täytettyä, luulisin että oikeanlaisesti jopa.
"Luulisin", tsih. Ihan aina ei ole mennyt putkeen näiden "luulojen" kanssa. Pari ensimmäistä viikkoa vastasin johdonmukaisesti kieltäen kysymykseen "è maschio?" koiran kanssa lenkkeillessä ja juttusille joutuessa. Jossain vaiheessa aloin pohtia että miks kaikki kyselee että onko koira macho - onko täällä jotenkin enemmän ongelmakoiria, tai jotain? Kunnes eräs epäileväinen täti katsoi koiraa pitkään ja tarkensi: "è femmina?". AIJAA. No, eeei, siis uroskoirahan tää on. Hupsansaa.
Semmottis. Onneks puhuvat täällä Toscanassa kielen puhtainta muotoa eikä mitään murretta, että ehkä mulla on toivoa tässä vuoden mittaan oppia keskustelemaankin.
*Meinasivat kyllä alkuun, että tarvittais vihkitodistusta ja lasten syntymätodistuksia kans. Onneksi ei sitten (väännön jälkeen) tarvittukaan, sillä kummallakaan meistä ei ole niin minkäänlaista havaintoa ko. asiakirjojen olinpaikasta.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
torstai 26. heinäkuuta 2012
Lääkärissä
Viikko sitten koira alkoi vinkata silmää. Alkuun se oli ihan hauskaa, mutta aika pian hokattiin että kyse taitaa olla jostain muusta kuin uudesta hassusta taidosta. Putsattiin silmiä keitetyllä vedellä ja näytti jo hetken siltä, että tulehdus tai mikälie meni ohi. Mutta tänään, kun aamuherätys tuli Stevie Wonderin näköiseltä psanielilta, todettiin että pakkohan sitä on mennä näyttämään jollekin, jonnekin.
Eikun puhelinluetteloa* käteen. Ja toivomaan, että langan päässä puhutaan englantia. Valitsin listan ensimmäisen sen takia, että osoite oli kävelymatkan päässä (merimiellä oli luonnollisesti työpäivä ja virka-auto siten 80 km päässä). Puheluun vastannut siirsi kapulan aika nopeasti eteenpäin, ja hetken päästä keskustelua jatkoi englantia taitava mies, jonka puheesta ymmärsin että aikoja ei ole mutta voidaan mennä jonottamaan.
Siis matkaan, lähde. Käveltiin lasten kanssa lääkäriin ja bongattiin matkalla kotoisa katu.
Perillä odoteltiin puolisen tuntia ja torpattiin lukuisia ystävällisiä italiankielisiä keskustelunaloituksia (koska kukaan ei halunnut jatkaa juttelua englanniksi). Lopulta ilmeisesti se puhelimeen vastannut mies otti meidät vastaan ja paljastuikin itse eläinlääkäriksi. Spanielia tutkittiin ja kuulosteltiin ja silmätulehdus todettiin, tipat määrättiin. Lisäksi kuultiin, että Pisassa, jossa on paljon hyttysiä (siitä lisää myöhemmin), leviää tauti nimeltä sydänmato, ja että koira kannattaa sitä varten ehdottomasti ennakkolääkitä. Saatiin sekin homma kuntoon, onneksi. Kukaan ei Suomessa osannut tällaisesta varoittaa?!
Oli miten oli, lääkäri puhui oikein hyvää englantia, vaikka muisti toki mainita "sorry for my English" kuten kaikki täällä. Koira sai perusteellisen terveystarkastuksen, aikaa meni ehkä kolme varttia ja lääkärinpalkkio oli 20 €. Siis kakskyt euroa! Suomessa ei tasan olisi selvitty alle satasen. Hintaan kuuluu vielä jälkitarkastus parin viikon päästä. Millähän noi lääkärit elää?
No, ainakin yhdellä meistä on nyt vakilääkäri. Ihmissairaudessa en vielä tietäisikään minne ottaa yhteyttä...
* Back to basics. Yllättäen puhelinluettelosta on tullut mun ystävä täällä taas, kun netskusta ei tiedä mistä etsiä
 |
| Tässä vaiheessa jo onnellisesti eläinlääkärin pakeilla. |
Eikun puhelinluetteloa* käteen. Ja toivomaan, että langan päässä puhutaan englantia. Valitsin listan ensimmäisen sen takia, että osoite oli kävelymatkan päässä (merimiellä oli luonnollisesti työpäivä ja virka-auto siten 80 km päässä). Puheluun vastannut siirsi kapulan aika nopeasti eteenpäin, ja hetken päästä keskustelua jatkoi englantia taitava mies, jonka puheesta ymmärsin että aikoja ei ole mutta voidaan mennä jonottamaan.
Siis matkaan, lähde. Käveltiin lasten kanssa lääkäriin ja bongattiin matkalla kotoisa katu.
 |
| Suomikatu, joka voidaan laveasti tulkiten laskea meidän kotikadun poikkikaduksi. |
Perillä odoteltiin puolisen tuntia ja torpattiin lukuisia ystävällisiä italiankielisiä keskustelunaloituksia (koska kukaan ei halunnut jatkaa juttelua englanniksi). Lopulta ilmeisesti se puhelimeen vastannut mies otti meidät vastaan ja paljastuikin itse eläinlääkäriksi. Spanielia tutkittiin ja kuulosteltiin ja silmätulehdus todettiin, tipat määrättiin. Lisäksi kuultiin, että Pisassa, jossa on paljon hyttysiä (siitä lisää myöhemmin), leviää tauti nimeltä sydänmato, ja että koira kannattaa sitä varten ehdottomasti ennakkolääkitä. Saatiin sekin homma kuntoon, onneksi. Kukaan ei Suomessa osannut tällaisesta varoittaa?!
Oli miten oli, lääkäri puhui oikein hyvää englantia, vaikka muisti toki mainita "sorry for my English" kuten kaikki täällä. Koira sai perusteellisen terveystarkastuksen, aikaa meni ehkä kolme varttia ja lääkärinpalkkio oli 20 €. Siis kakskyt euroa! Suomessa ei tasan olisi selvitty alle satasen. Hintaan kuuluu vielä jälkitarkastus parin viikon päästä. Millähän noi lääkärit elää?
No, ainakin yhdellä meistä on nyt vakilääkäri. Ihmissairaudessa en vielä tietäisikään minne ottaa yhteyttä...
* Back to basics. Yllättäen puhelinluettelosta on tullut mun ystävä täällä taas, kun netskusta ei tiedä mistä etsiä
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Melkein kuin veljekset
Kuopuksemme on aina ollut - no, kuopus. Herttaista oli huomata, että kyllä siitäkin hyvä isoveli olisi tullut. Tältä nimittäin näytti, kun lähdettiin bussiajelulle kyläilemään tulleen Vilhon 4v kanssa. Kuvaa edelsi päivän mittainen, ihailuntäyteinen peli- ja leikkisessio.
Ihanat <3
 |
| Bussia odotellessa |
 |
| Bussissa oli niin täyttä, että jouduttiin seisomaan. Kas näin. |
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Rakkauden tiellä
Takana on huikea päiväretki Cinque Terreen. Maineensa veroinen tuo Unescon maailmanperintökohde on, suosittelen!
Lähdimme matkaan Sveitsistä vierailulle tulleiden kamujemme kanssa, ja koska seurue koostui myös neljästä 7-9 vuotiaasta riiviöstä, päätettiin mennä kevennetyn kaavan mukaan. Viidestä kalastajakylästä nähtiin siksi vain kolme: Riomaggiore, Manarola ja Monterosso. (Jääpähän jotain tulevillekin keikoille.)
Riomaggioresta Manarolaan taaperrettiin Via dell'Amorea pitkin ja ihasteltiin rakkauslukkojen ja -tunnustusten määrää. Mahtava kokemus!
Manarolassa treffattiin toiset kaverit ja naureskeltiin että pitää sitten matkata tiettömän taipaleen päähän jotta saadaan tapaaminen aikaiseksi (vielä keväällä kun oltaisiin voitu suht helposti nähdä akselilla Helsinki-Espoo-Kirkkonummi). Löydettiin loistava uimapaikka, jossa vierähti tovi jos toinenkin ja sen jälkeen nautittiin näköalalounas koko porukalla.
Manarola-Monterosso-väli painettiin junalla ja Monterossossa pulahdettiin vielä kerran aaltoihin. Sen jälkeen olikin aika lähteä junailemaan takaisin Pisaan ja vapauttamaan pari jalat ristissä odotellutta koiraa.
Rakkauden tietä kävellessäni, ystäväporukkaa katsellessani, katusoittajan Beatles-tulkintaa kuunnellessani, auringon lämmittäessä tuli syvä kiitollisuuden tunne. Mieletöntä, että saan kokea kaiken tämän. Näin upeiden ihmisten kanssa. Olla näin onnekas.
 |
| Cinque Terre = viisi tämäntyylistä kalastajakylää |
Lähdimme matkaan Sveitsistä vierailulle tulleiden kamujemme kanssa, ja koska seurue koostui myös neljästä 7-9 vuotiaasta riiviöstä, päätettiin mennä kevennetyn kaavan mukaan. Viidestä kalastajakylästä nähtiin siksi vain kolme: Riomaggiore, Manarola ja Monterosso. (Jääpähän jotain tulevillekin keikoille.)
 |
| Via dell'Amore |
Riomaggioresta Manarolaan taaperrettiin Via dell'Amorea pitkin ja ihasteltiin rakkauslukkojen ja -tunnustusten määrää. Mahtava kokemus!
 |
| Eipä irronneet lukot vaikka yritettiin |
Manarolassa treffattiin toiset kaverit ja naureskeltiin että pitää sitten matkata tiettömän taipaleen päähän jotta saadaan tapaaminen aikaiseksi (vielä keväällä kun oltaisiin voitu suht helposti nähdä akselilla Helsinki-Espoo-Kirkkonummi). Löydettiin loistava uimapaikka, jossa vierähti tovi jos toinenkin ja sen jälkeen nautittiin näköalalounas koko porukalla.
 |
| Virkistävä pulahdus |
Manarola-Monterosso-väli painettiin junalla ja Monterossossa pulahdettiin vielä kerran aaltoihin. Sen jälkeen olikin aika lähteä junailemaan takaisin Pisaan ja vapauttamaan pari jalat ristissä odotellutta koiraa.
Rakkauden tietä kävellessäni, ystäväporukkaa katsellessani, katusoittajan Beatles-tulkintaa kuunnellessani, auringon lämmittäessä tuli syvä kiitollisuuden tunne. Mieletöntä, että saan kokea kaiken tämän. Näin upeiden ihmisten kanssa. Olla näin onnekas.
 |
| Fiiliksissä. |
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Italialainen jäteongelma
Mä kun luulin että italialaiset ei kierrätä. Eikä kerää koirankakkoja. Ja on muutekin vähän rennompia noissa siisteysasioissa.
No EI. Ne todellakin kierrättää, kerää koirankakkoja ja siivoaakin useammin kuin minä. Jätteet viedään katujen varrella oleviin roska-astioihin, joita on about korttelin välein, ja jotka tyhjennetään usein (öisin). Koiranläjiä näkee puistoissa, mutta paljon useammin näkee ulkoiluttajia poimimassa niitä pussiin. Siis ihan samaan tapaan kuin koti-Suomessa!
Isoin jäteongelma onkin ollut selvittää mitä laitetaan minnekin. Sinnikkään tutkailun jälkeen selvisi, että näihin pöniköihin lajitellaan biojätteet, pahvi ja paperi (maitötölkkejä ei lasketa näihin kuuluvaksi), muovi- ja lasipullot, tölkit ja purkit (myös maitotölkit muovin ja lasin sekaan), vaatteet ja sekajätteisiin kaikki loput.
Erinomaista! Lisäksi: kaupassa kaikki käyttää kestokasseja, joita voi ostaa kassalta tarvittaessa, erilaisilla vaativampaankin makuun sopivilla kuoseilla varustettuna. Tai jos haluaa pitäytyä tavallisissa muovipusseissa, on niitäkin toki, mutta kaikki biohajoavia.
Se siitä ylevästä suomalaisesta ekologisuuden tunteesta.
Ja mitä tulee siivoamiseen, ainakin meidän naapurin täti heiluttaa moppiaan melkein joka päivä. Pyykkiähän nämä pesevät koko ajan ja kuivattavat niitä iloisesti ikkunan alla, kuten leffoissa on nähty.
No EI. Ne todellakin kierrättää, kerää koirankakkoja ja siivoaakin useammin kuin minä. Jätteet viedään katujen varrella oleviin roska-astioihin, joita on about korttelin välein, ja jotka tyhjennetään usein (öisin). Koiranläjiä näkee puistoissa, mutta paljon useammin näkee ulkoiluttajia poimimassa niitä pussiin. Siis ihan samaan tapaan kuin koti-Suomessa!
 |
| Roskisrivi lähikadulla |
Isoin jäteongelma onkin ollut selvittää mitä laitetaan minnekin. Sinnikkään tutkailun jälkeen selvisi, että näihin pöniköihin lajitellaan biojätteet, pahvi ja paperi (maitötölkkejä ei lasketa näihin kuuluvaksi), muovi- ja lasipullot, tölkit ja purkit (myös maitotölkit muovin ja lasin sekaan), vaatteet ja sekajätteisiin kaikki loput.
Erinomaista! Lisäksi: kaupassa kaikki käyttää kestokasseja, joita voi ostaa kassalta tarvittaessa, erilaisilla vaativampaankin makuun sopivilla kuoseilla varustettuna. Tai jos haluaa pitäytyä tavallisissa muovipusseissa, on niitäkin toki, mutta kaikki biohajoavia.
Se siitä ylevästä suomalaisesta ekologisuuden tunteesta.
Ja mitä tulee siivoamiseen, ainakin meidän naapurin täti heiluttaa moppiaan melkein joka päivä. Pyykkiähän nämä pesevät koko ajan ja kuivattavat niitä iloisesti ikkunan alla, kuten leffoissa on nähty.
 |
| Pyykkipäivä, taas. |
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Mitä hyvää on muuttolaatikoissa?
Niin, mitä? Etenkin jos niitä pyörii jaloissa satakunta?
No. Niistä voi rakentaa laivan! Esittelyssä Kanarian Kotka:
No. Niistä voi rakentaa laivan! Esittelyssä Kanarian Kotka:
 |
| Kellarin hämärässä asuu Kanarian Kotka |
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Kauas on pitkä matka
Meillä oli niin täydelliset suunnitelmat!
Ensin lähtevät merimies ja koira suoralla lennolla Milanoon klo 16, josta ajavat Pisaan klo 23 mennessä.
Sitten lähden minä lasten kanssa klo 19 lennolla Münchenin kautta Pisaan, jonne saavutaan klo 23.
Yö puolikalustetussa kämpässä, muuttokuorma saapuu klo 8:30.
... vaan kuinkas sitten kävikään?
Koko sakki lähti ihan hyvissä ajoin kentälle. Me lasten kanssa tosin ensin Flamingoon katsomaan Ice Age 4 ja sitten vasta check-iniin. Leffan loppupuolella vilkaisin kelloa puhelimesta ja huomasin että oli sitten yritetty tavoitella... "1.7.2012 14:58. Ei olla koneessa. Puolitoista tuntia ei riittänyt. Nähdään kentällä.". Whaaat?
Oli EM-kisojen päätöspäivä. Lomien aloituspäivä. Jne. Kenttä tukossa eikä koiran kanssa matkustavalla ole paljon joustoa, vaikka ohjeistettujen aikataulujen mukaan toimittiinkin. Joten merimies ja spanieli eivät todellakaan päässeet koneeseen ja oli alettava vaan uutta lentoa buukkaamaan. Maanantaiaamulle meni, Pisassa iltapäivällä, joten plan b käyttöön: avain meille Münchenin kautta lentäville, jotta päästään kämpille ja saadaan muuttohommat käyntiin.
Noh, avain saatiin ja merimies lähti koiran kanssa vaarille yökylään. Meillä meni kaikki hyvin siihen saakka kunnes tuli boardingin aika. Ei tullut boardingia kuin vasta tunnin päästä, sillä Münchenin kenttä oli suljettu rajun ukkosmyrskyn takia. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että meillä oli 45 minuutin vaihtoaika (joka matkaa suunniteltaessa kuulosti tosi näppärältä). Eikä saatu kurottua myöhästymistä lennon aikana kiinni, joten Müncheniin jäätiin. Kenttähän oli tietenkin ihan sekaisin ja jonoa pukkasi service centeriin.
Ehkä tunnin jonotuksen jälkeen päästiin mukavan mutta uupuneen virkailijan juttusille, joka kyllä teki parhaansa. Illalla ei kuitenkaan lentoja enää ollut ja aamun Pisan-lento oli täynnä uudelleen reititettyjä matkustajia. Taas oli plan b:n paikka ja lennot Pisaan järjestyi lopulta Rooman kautta. Lähtö aamulla puoli kymmenen aikaan ja perillä Pisassa oltaisiin maanantaina 14:45. Yöksi päästiin lentokentän lähelle ihan tasokkaaseen hotelliin, jonne mennessä taksia ajoi joku paikallinen rallikuski vetäisten matkan nopeudella 200 km/h. Takapenkillä eräs äiti pureskeli kynsiään.
Hotellilla saatiin iltapalaa ja päästiin vähän puolenyön jälkeen nukkumaan. Aamulla herätys klo 7, samantien muuttofirmaan soittelemaan ja Rooman-lennolle valmistautumaan.
Muuttofirmassa ei vastausta, Gabriella (telakan avulias sihteeri) jatkamaan selvitystyötä ja koneeseen. Rooman-vaihto meni sujuvasti, mutta ihan parasta oli päästä lopulta kotikentälle, jossa merimies ja koira odottivat vastassa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Paitsi että...
... Muuttofirmasta ei tavoitettu ketään ajoissa. Vuokranantaja, jolla olisi ollut avaimet kämppään, oli ajanut kolarin rekan kanssa ja makasi sairaalassa. Mun vastaajassa oli pari lentojen aikana tullutta viestiä sekä Italiasta että Victor Ekiltä tyyliin: "täällä ollaan oven takana, missä te?". Vaan tämäkin solmu saatiin lopulta selvitettyä ja sovittua, että ajavat takaisin välivarastoon Milanoon ja uutta yritystä otetaan keskiviikkoaamuna 8:30.
Että semmosta. Kauas on pitkä matka.
Ensin lähtevät merimies ja koira suoralla lennolla Milanoon klo 16, josta ajavat Pisaan klo 23 mennessä.
Sitten lähden minä lasten kanssa klo 19 lennolla Münchenin kautta Pisaan, jonne saavutaan klo 23.
Yö puolikalustetussa kämpässä, muuttokuorma saapuu klo 8:30.
... vaan kuinkas sitten kävikään?
Koko sakki lähti ihan hyvissä ajoin kentälle. Me lasten kanssa tosin ensin Flamingoon katsomaan Ice Age 4 ja sitten vasta check-iniin. Leffan loppupuolella vilkaisin kelloa puhelimesta ja huomasin että oli sitten yritetty tavoitella... "1.7.2012 14:58. Ei olla koneessa. Puolitoista tuntia ei riittänyt. Nähdään kentällä.". Whaaat?
Oli EM-kisojen päätöspäivä. Lomien aloituspäivä. Jne. Kenttä tukossa eikä koiran kanssa matkustavalla ole paljon joustoa, vaikka ohjeistettujen aikataulujen mukaan toimittiinkin. Joten merimies ja spanieli eivät todellakaan päässeet koneeseen ja oli alettava vaan uutta lentoa buukkaamaan. Maanantaiaamulle meni, Pisassa iltapäivällä, joten plan b käyttöön: avain meille Münchenin kautta lentäville, jotta päästään kämpille ja saadaan muuttohommat käyntiin.
 |
| Putkessa Helsingin päässä. Arrivederci, Finlandia! |
Noh, avain saatiin ja merimies lähti koiran kanssa vaarille yökylään. Meillä meni kaikki hyvin siihen saakka kunnes tuli boardingin aika. Ei tullut boardingia kuin vasta tunnin päästä, sillä Münchenin kenttä oli suljettu rajun ukkosmyrskyn takia. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että meillä oli 45 minuutin vaihtoaika (joka matkaa suunniteltaessa kuulosti tosi näppärältä). Eikä saatu kurottua myöhästymistä lennon aikana kiinni, joten Müncheniin jäätiin. Kenttähän oli tietenkin ihan sekaisin ja jonoa pukkasi service centeriin.
 |
| Münchenissa. Vähän meinas jo väsyttää, mutta onneksi Lufthansa piti meistä hyvää huolta. |
Ehkä tunnin jonotuksen jälkeen päästiin mukavan mutta uupuneen virkailijan juttusille, joka kyllä teki parhaansa. Illalla ei kuitenkaan lentoja enää ollut ja aamun Pisan-lento oli täynnä uudelleen reititettyjä matkustajia. Taas oli plan b:n paikka ja lennot Pisaan järjestyi lopulta Rooman kautta. Lähtö aamulla puoli kymmenen aikaan ja perillä Pisassa oltaisiin maanantaina 14:45. Yöksi päästiin lentokentän lähelle ihan tasokkaaseen hotelliin, jonne mennessä taksia ajoi joku paikallinen rallikuski vetäisten matkan nopeudella 200 km/h. Takapenkillä eräs äiti pureskeli kynsiään.
 |
| Väsyneet matkantekijät |
Hotellilla saatiin iltapalaa ja päästiin vähän puolenyön jälkeen nukkumaan. Aamulla herätys klo 7, samantien muuttofirmaan soittelemaan ja Rooman-lennolle valmistautumaan.
 |
| Ja tässä jo vähän pirteämpänä! Seikkailu jatkukoon :) |
Muuttofirmassa ei vastausta, Gabriella (telakan avulias sihteeri) jatkamaan selvitystyötä ja koneeseen. Rooman-vaihto meni sujuvasti, mutta ihan parasta oli päästä lopulta kotikentälle, jossa merimies ja koira odottivat vastassa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Paitsi että...
 |
| Viimein kotikentällä! |
 |
| Virka-auto ja tilankäytön optimointia. Matkatavarat tulivat, hämmästyttävää kyllä, ongelmitta perille. |
... Muuttofirmasta ei tavoitettu ketään ajoissa. Vuokranantaja, jolla olisi ollut avaimet kämppään, oli ajanut kolarin rekan kanssa ja makasi sairaalassa. Mun vastaajassa oli pari lentojen aikana tullutta viestiä sekä Italiasta että Victor Ekiltä tyyliin: "täällä ollaan oven takana, missä te?". Vaan tämäkin solmu saatiin lopulta selvitettyä ja sovittua, että ajavat takaisin välivarastoon Milanoon ja uutta yritystä otetaan keskiviikkoaamuna 8:30.
Että semmosta. Kauas on pitkä matka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)